© Helsingin Sanomat / Ville Männikkö

Urheilukieli ja -selostukset

Mediatarjonnan lisääntyessä ja kilpailun kiristyessä koko mediakulttuuri on viihteellistynyt. Erityisen selvästi viihteellistymistrendi näkyy urheilumedian kaltaisilla alueilla, jotka ovat tuotteistuneet käsi kädessä kohteensa, tässä tapauksessa huippu-urheilun, kanssa. Viihteellisyys välittyy urheilujournalismin kielestä, joka on usein tunnepitoista ja dramatisoivasti liioittelevaa. Sanoituksista vastaavat urheilutoimittajat ja -selostajat

Urheilukieli ja -selostukset © Pentti Salmi Mediatarjonnan lisaantyessa ja kilpailun kiristyessa koko mediakulttuuri on viihteellistynyt. Erityisen selvasti viihteellistymistrendi nakyy urheilumedian kaltaisilla alueilla, jotka ovat tuotteistuneet kasi kadessa kohteensa, tassa tapauksessa huippu-urheilun, kanssa. Viihteellisyys valittyy urheilujournalismin kielesta, joka on usein tunnepitoista ja dramatisoivasti liioittelevaa. Sanoituksista vastaavat urheilutoimittajat ja -selostajat Kun Suomen miesten jaakiekkomaajoukkue ylsi Torinon 2006 olympiafinaaliin, iltapaivalehtien luonnehdinnoissa ei jarruteltu. Kaukalossa oli tehty aarettoman paljon toita, aivan kasittamattoman loistavia syotonkatkoja ja pelattu jarkyttavan kokonaisvaltaisesti. Leijonista loytyi kylmahermoisia koneita, maaginen mies, taytta betonia, sensaatiovahti, ykkosnyrkin raataja ja rottamainen taklaaja. Valieran venalaisvastustajat oli turhautettu taydellisesti murhaavan viisikkopuolustuksen edessa. Suomen tiiviit viisikot olivat liikkuneet keskialueella kuin ameeba peittaen tarkean keskikaistan niin, etta olennaiselle sota-alueelle, josta maalit tehdaan, ei tasakentallisin paassyt kuin muutama hassu pelaaja. Lopulta venalaisten niska murtui. Ja kaikki tama oli USKOMATONTA! Historiaa! Suoritus oli kasittamaton, olympiakullasta ennakoitiin taisteltavan sensaatiomaisesti ja loppuottelusta kirjoitettiin tulevan ikimuistoinen. (Iltalehti ja Ilta-Sanomat 24. ja 25.2.2006.) Tama paateema jasentyy alateemoihin urheilujournalismin kieli, urheiluselostajat ja urheiluselostukset. Urheilujournalismin kielta on tutkittu runsaasti. Edella esitetyt sitaatit loytyvat Laineen (2011, 256) liikunnan yhteiskuntatieteiden vaitoskirjasta Urheilujournalismin Suomi–Ruotsi-maaottelu. Toisena vaitoskirjaesimerkkina voidaan mainita Sorvalin (2004) saksan kielen ja kulttuurin alaan sijoittuva vaitoskirja, jossa tarkastellaan makrorakennetta ja kielellista kuvallisuutta saksalaisten (Frankfurter Allgemeine ja Frankfurter Rundschau) ja suomalaisten (Helsingin Sanomat ja Aamulehti) sanomalehtien yleisurheilu-uutisoinnissa Sydneyn 2000 kesaolympiakisoista. Pro gradu -tutkielmissa urheilukieleen on tartuttu lukuisista tulokulmista. Niissa on tutkittu muun muassa urheilukielen affektiivisuutta (Laara 2021), metaforia (esim. Palomaki 2001; Tuovinen 2014), sanasemantiikkaa (Niemela 2011) ja lainasanoja (esim. Hyttinen 2020; Tupamaki-Kukkamo 2014). © Tomi Hanninen © Jussi Helttunen Urheilukieleen kytkeytyvan tutkimusalueen muodostavat urheiluselostukset. Legendaariset sanat, "ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua", kuultiin ensimmaista kertaa radioaalloilla vuoden 1938 helmikuussa Pekka Tiilikaisen selostaessa pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisoja Lahdessa. Urheiluselostajat ja kommentaattorit tulkitsevat urheilutapahtumien visuaalista kirjoa. He selittavat ja sanoittavat tapahtumia viestintavalineista seuraaville. Heidan puheensa suuntaa tapahtumien tulkinnallisia kehyksia. Bibliografiaan kirjatuista artikkeleista kay ilmi, etta urheiluselostukset ovat uusiutuneet kiinteassa kytkennassa yhteiskunnan, viestintateknologian ja urheilukulttuurin muutoksiin. Merkittava vaikutus on toki myos itse selostajilla, joiden selostuksia analysoiden on jaljitetty suomalaisten urheiluselostusten sukupolvia, tyylillisia muutoksia ja poliittista luentaa. (Laine & Itkonen 2009; Palonen 1992.) Tunnetuimpia suomalaisia radioaania ovat historiallisesti olleet jo edesmenneet, vuolailla kielikuvilla ja vauhdikkailla sanankaanteilla urheilutapahtumia kuulijoille maalaillut Martti Jukola, hidastempoisella kansallisella paatoksella ja naturalistisilla luonnehdinnoilla kyllastetty sinivalkoinen aani Pekka Tiilikainen, kaunokirjallinen puhetaiteilija Paavo Noponen seka konekivaarimaisella laukaisunopeudella sanoja tulittanut ja kuulijat sivujuonteisiin kuljettanut Raimo Hayrinen. Suomalaisen televisioselostuksien ladunavaajiin lukeutuvat puolestaan Anssi Kukkonen, Seppo Kangas, Juha Jokinen ja Pentti Salmi. Jaakiekkohuumaan suomalaiset on 1990-luvun puolivalista alkaen tahdittanut Antero Mertaranta ja sittemmin kaupallisten viestimien urheilutuotteiden asiantunteviksi, varikkaiksi ja viihteellisiksi sanoittajiksi on varvatty Tuomas Virkkusen, Ville Kuusisen, Antti Makisen ja Peter Selinin kaltaisia tiettyihin lajeihin erikoistuneita selostajia. He operoivat urheilufaniuden ja -karnevalismin varittamalla urheilumediakentalla, jonka markkinatoimijat ovat tuotteistaneet osaksi globaalia viihdeteollisuutta. Tama kertoo osaltaan siita, etta urheiluselostuksia on alettu varittaa viihdeteollisuuden standardeja vastaavaksi. (Ks. Laine & Itkonen 2009; Palonen 1992.) Esimerkiksi Antero Mertarannan ura on kulkenut yhta matkaa jaakiekon karnevalisoitumisen kanssa. Mertarannan aani on karnevaalin aani. Siina missa Pekka Tiilikainen selosti Marsalkka Mannerheimin hautajaisia, nykysukupolven selostajat kutsutaan selostamaan huippu-urheilijoiden polttareita. (Peltonen 2008.) © Tomi Hanninen © Ari Luostarinen Suomalaisselostajista seikkaperaisinta henkilotietoa on saatavilla alan pioneereista, joista on julkaistu elamankertoja. Tallaisia ovat Arposen, Hannuksen ja Kanervan (2000) teos Martti Jukolasta, Pelttarin (2006) teos Sulo Kolkasta seka Noposen (1986; 1987) teokset Pekka Tiilikaisesta. Heidan tyonsa jatkajista, aina nykyselostajiin saakka, loytyy kattavimmin tietoa Urheilutoimittajain Liiton jasenlehti Fair Playssa vuosien varrella julkaistuista artikkeleista. Urheiluselostuksia ja -selostajia graduissaan tutkineiden katse on kohdistunut muun muassa radioselostusten narratiivisuuteen (arje 2011), selostajien puolueellisuuteen (Tuukkanen 2002) ja selostuksissa kaytettyihin metaforiin (esim. Hiltunen 2016; Nordlund 2016). Tutkielmissa on pureuduttu myos tiettyjen selostajien tyohon ja kielenkayttoon (esim. Kivimaki 2015; Tikkanen 2000).

Kun Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue ylsi Torinon 2006 olympiafinaaliin, iltapäivälehtien luonnehdinnoissa ei jarruteltu. Kaukalossa oli tehty äärettömän paljon töitä, aivan käsittämättömän loistavia syötönkatkoja ja pelattu järkyttävän kokonaisvaltaisesti. Leijonista löytyi kylmähermoisia koneita, maaginen mies, täyttä betonia, sensaatiovahti, ykkösnyrkin raataja ja rottamainen taklaaja. Välierän venäläisvastustajat oli turhautettu täydellisesti murhaavan viisikkopuolustuksen edessä. Suomen tiiviit viisikot olivat liikkuneet keskialueella kuin ameeba peittäen tärkeän keskikaistan niin, että olennaiselle sota-alueelle, josta maalit tehdään, ei tasakentällisin päässyt kuin muutama hassu pelaaja. Lopulta venäläisten niska murtui. Ja kaikki tämä oli USKOMATONTA! Historiaa! Suoritus oli käsittämätön, olympiakullasta ennakoitiin taisteltavan sensaatiomaisesti ja loppuottelusta kirjoitettiin tulevan ikimuistoinen. (Iltalehti ja Ilta-Sanomat 24. ja 25.2.2006.)

Tämä pääteema jäsentyy alateemoihin urheilujournalismin kieli, urheiluselostajat ja urheiluselostukset. Urheilujournalismin kieltä on tutkittu runsaasti. Edellä esitetyt sitaatit löytyvät Laineen (2011, 256) liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirjasta Urheilujournalismin Suomi–Ruotsi-maaottelu. Toisena väitöskirjaesimerkkinä voidaan mainita Sorvalin  (2004) saksan kielen ja kulttuurin alaan sijoittuva väitöskirja, jossa tarkastellaan makrorakennetta ja kielellistä kuvallisuutta saksalaisten (Frankfurter Allgemeine ja Frankfurter Rundschau) ja suomalaisten (Helsingin Sanomat ja Aamulehti) sanomalehtien yleisurheilu-uutisoinnissa Sydneyn 2000 kesäolympiakisoista. Pro gradu -tutkielmissa urheilukieleen on tartuttu lukuisista tulokulmista. Niissä on tutkittu muun muassa urheilukielen affektiivisuutta  (Läärä 2021), metaforia (esim. Palomäki 2001; Tuovinen 2014), sanasemantiikkaa (Niemelä 2011) ja lainasanoja (esim. Hyttinen 2020Tupamäki-Kukkamo 2014).

© Tomi Hänninen
 
© Ilta-Sanomat / Jussi Helttunen
 

Urheilukieleen kytkeytyvän tutkimusalueen muodostavat urheiluselostukset. Legendaariset sanat, "ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua", kuultiin ensimmäistä kertaa radioaalloilla vuoden 1938 helmikuussa Pekka Tiilikaisen selostaessa pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisoja Lahdessa. Urheiluselostajat ja kommentaattorit tulkitsevat urheilutapahtumien visuaalista kirjoa. He selittävät ja sanoittavat tapahtumia viestintävälineistä seuraaville. Heidän puheensa suuntaa tapahtumien tulkinnallisia kehyksiä.

Bibliografiaan kirjatuista artikkeleista käy ilmi, että urheiluselostukset ovat uusiutuneet kiinteässä kytkennässä yhteiskunnan, viestintäteknologian ja urheilukulttuurin muutoksiin. Merkittävä vaikutus on toki myös itse selostajilla, joiden selostuksia analysoiden on jäljitetty suomalaisten urheiluselostusten sukupolvia, tyylillisiä muutoksia ja poliittista luentaa. (Laine & Itkonen 2009; Palonen 1992.)

Tunnetuimpia suomalaisia radioääniä ovat historiallisesti olleet jo edesmenneet, vuolailla kielikuvilla ja vauhdikkailla sanankäänteillä urheilutapahtumia kuulijoille maalaillut Martti Jukola, hidastempoisella kansallisella paatoksella ja naturalistisilla luonnehdinnoilla kyllästetty sinivalkoinen ääni Pekka Tiilikainen, kaunokirjallinen puhetaiteilija Paavo Noponen sekä konekiväärimäisellä laukaisunopeudella sanoja tulittanut ja kuulijat sivujuonteisiin kuljettanut Raimo Häyrinen. Suomalaisen televisioselostuksien ladunavaajiin lukeutuvat puolestaan Anssi Kukkonen, Seppo Kannas, Juha Jokinen ja Pentti Salmi. Jääkiekkohuumaan suomalaiset on 1990-luvun puolivälistä alkaen tahdittanut Antero Mertaranta ja sittemmin kaupallisten viestimien urheilutuotteiden asiantunteviksi, värikkäiksi ja viihteellisiksi sanoittajiksi on värvätty Tuomas Virkkusen, Ville Kuusisen, Antti Mäkisen, Aki Kauppisen, Kristian Palotien ja Peter Selinin kaltaisia tiettyihin lajeihin erikoistuneita selostajia. He operoivat urheilufaniuden ja -karnevalismin värittämällä urheilumediakentällä, jonka markkinatoimijat ovat tuotteistaneet osaksi globaalia viihdeteollisuutta. Tämä kertoo osaltaan siitä, että urheiluselostuksia on alettu värittää viihdeteollisuuden standardeja vastaavaksi. (Ks. Laine & Itkonen 2009; Palonen 1992.) Esimerkiksi Antero Mertarannan ura on kulkenut yhtä matkaa jääkiekon karnevalisoitumisen kanssa. Mertarannan ääni on karnevaalin ääni. Siinä missä Pekka Tiilikainen selosti Marsalkka Mannerheimin hautajaisia, nykysukupolven selostajat kutsutaan selostamaan huippu-urheilijoiden polttareita. (Peltonen 2008.)

© Tomi Hänninen
 
© Ilta-Sanomat / Ari Luostarinen
 

Suomalaisselostajista seikkaperäisintä henkilötietoa on saatavilla alan pioneereista, joista on julkaistu elämänkertoja. Tällaisia ovat Arposen, Hannuksen ja Kanervan (2000) teos Martti Jukolasta, Pelttarin (2006) teos Sulo Kolkasta sekä Noposen (1986; 1987) teokset Pekka Tiilikaisesta. Heidän työnsä jatkajista, aina nykyselostajiin saakka, löytyy kattavimmin tietoa Urheilutoimittajain Liiton jäsenlehti Fair Playssä vuosien varrella julkaistuista artikkeleista.

Urheiluselostuksia ja -selostajia graduissaan tutkineiden katse on kohdistunut muun muassa radioselostusten narratiivisuuteen (Ärje 2011), selostajien puolueellisuuteen (Tuukkanen 2002) ja selostuksissa käytettyihin metaforiin (esim. Hiltunen 2016; Nordlund 2016). Tutkielmissa on pureuduttu myös tiettyjen selostajien työhön ja kielenkäyttöön (esim. Kivimäki 2015Tikkanen 2000).

Sivun kuvat

Tuomas Virkkunen on yksi Suomen kaikkien aikojen suositummista jalkapalloäänistä.

Tapio Suominen (vas.) ja Jussi Eskola työtehtävissä Paavo Nurmi Games -yleisurheilukilpailuissa Turussa 13.6.2017.

Snookerselostaja ja -tietopankki Aki Kauppinen tekemässä lähetystä Eurosportille. Vaikka snookerin harrastajamäärät ovat Suomessa melko vähäiset, siitä on tullut erittäin suosittu tv-laji.

Antero Mertaranta valmistautumassa selostukseen jääkiekon MM-kisoissa Bratislavassa vuonna 2011. Kisat muistetaan Leijonien toisesta MM-kullasta – Mertarannan tulkitsemana, totta kai.

Mikko Innanen (vas.) ja J-P Jalo selostamassa Canal+:n jalkapallolähetystä Tukholmassa vuonna 1998.