Urheilulähetykset ja niiden kuluttajat
"Täällä Pentti Salmi, Guadalajara, olisittepa tekin täällä", tunnelmoi suomalaisille televisiourheilun seuraajille tutuksi tullut ääni mikrofoniin Estadio Jaliscon lehtereillä, kun Yleisradio välitti kotivastaanottimiin Meksikossa vuonna 1986 pelattuja jalkapallon MM-kisoja. Stadionille oli pakkautunut kymmeniä tuhansia ihmisiä, ilmassa leijaili paperisilppua ja Salmi kiteytti sanoiksi sen suurten urheilutapahtumien vetovoiman, mikä vetää katsojia puoleensa – paikan päälle ja viestimien äärelle.
Salmen virittäessä suomalaiskatsojat kisatunnelmaan, urheilutapahtumien seuraamismahdollisuudet sähköisistä viestimistä rajautuivat televisioon, radioon ja tekstitelevisioon. Vuosien saatossa seuraamismahdollisuudet ovat teknologisen kehityksen myötä monipuolistuneet, palveluntarjoajien määrä kasvanut, kilpailu kuluttajista kiihtynyt – ja samalla urheilun mediatarjonnan määrä räjähdysmäisesti lisääntynyt. Urheilusta on tuotteistunut mediaviihdettä, joka kilpailee kuluttajien ajankäytöstä muun mediatarjonnan seassa. Seuratuimmat urheilutapahtumat pärjäävät tässä kilpailussa menestyksekkäästi.
Television katselua ja radion kuuntelua Suomessa mittaavan Finnpanelin TV-mittaritutkimusten perusteella vuosittaisen kestosuosikin, Linnan juhlien ja niiden lomassa lähettyjen uutisten, katsojamäärille on viime vuosikymmeninä löytynyt varteenotettavin haastaja miesten jääkiekkomaajoukkue Leijonien MM-kisojen ratkaisuottelujen katsojamääristä. Siinä missä muiden viihdeohjelmien katsotuimmat jaksot ovat tyypillisesti yltäneet runsaaseen miljoonaan silmäpariin, suosituimpia urheilulähetyksiä on seurannut yli kaksi miljoonaa katsojaa. Yleisökiinnostuksen myötä suositummista urheilutapahtumista on muodostunut mediataloille myyntivaltteja, joiden lähetysoikeuksista maksetaan huimia summia.
Tämä pääteema sisältää kolme alateemaa: urheilu televisiossa, radiossa ja suoratoistopalveluissa, urheilun lähetysoikeudet sekä urheilulähetysten kuluttajat. Urheilulähetyksiksi on määritelty laajasti sähköisten viestimien ääntä ja/tai liikkuvaa kuvaa sisältävä urheilutarjonta, oli kyse sitten vaikkapa urheilun uutisohjelmiin, tapahtumalähetyksiin tai niiden kisastudioihin liittyvistä julkaisuista. Toisaalta on syytä korostaa, että urheilukieltä ja -selostuksia käsitteleville lähteille on bibliografiassa oma pääteemansa. Sähköisten viestimien audio- ja videotallenteet on rajattu bibliografian ulkopuolelle eli mukaan on otettu vain kirjalliset julkaisut.
Valtaosa urheilulähetyksiä käsittelevistä julkaisuista on ilmestynyt 1900-luvun aikana, joten on luonnollista, että pääpaino on radion ja television urheilutarjonnassa. Teksteissä on tarkasteltu muun muassa lähetyksien sisältöjä ja uutiskriteereitä sekä tarjonnassa tapahtuneita muutoksia. Sijansa on myös ollut eri lajien medianäkyvyyden sekä urheilutoimijoiden ja viestimien välisten suhteiden kartoituksilla. Suosiotaan viime vuosina voimakkaasti kasvattaneita urheiluaiheisia podcasteja on tutkittu toistaiseksi niukalti. Niitä on tosin tarkasteltu useissa AMK-tason opinnäytteissä, mutta ne on jätetty aineiston rajausperusteiden mukaisesti bibliografian ulkopuolelle.
Urheilun lähetysoikeudet ovat Suomessa kiinnostaneet erityisesti oikeustieteilijöitä. Alén-Savikon (2014) oikeustieteen väitöskirja Law and Community in the New Media Landscape – Critical Perspectives on Audiovisual Sport Coverage in the European Union sisältää kriittisen EU-tason analyysin audiovisuaalisista urheilulähetyksistä uudessa mediaympäristössä. Tutkimuksessa käsitellään urheilun lähetysoikeuksia ja maksutelevisiokehitystä sekä niihin kohdistuvia sääntelyvaatimuksia. Paavela (2007) on puolestaan tarkastellut oikeustieteen lisensiaatintyössään urheilun televisiointioikeuksiin liittyviä sopimuksia ja immateriaalioikeuksia. Vastaavat tutkimusteemat ovat kiinnostaneet myös oikeustieteen graduntekijöitä. Aihevalikoimaan lukeutuvat muun muassa urheilun mediaoikeuksien myynti, suoja ja sopimusten laatiminen. Esimerkiksi voidaan mainita Lenkkerin (2007) tutkielma yhteiskunnallisesti merkittävien urheilutapahtumien televisiointioikeuksista, joka on julkaistu myös Turun yliopiston julkaisusarjassa.
Mediaurheilua ei ole ilman yleisöä ja onkin luontevaa, että tutkijat ovat kohdistaneet katseensa mediaurheilun kuluttajiin. Suomalaistutkijoista on syytä mainita etenkin Riikka Turtiainen, joka on tarkastellut mediaurheilun kuluttajia monenlaisin aineistoin. Vuonna 2012 Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa tarkastetussa väitöskirjassaan Turtiainen jäljittää digitalisaation mediaurheiluun mukanaan tuomia muutoksia. Kyseessä on kuudesta osajulkaisusta koostuva artikkeliväitöskirja, jonka keskiössä ovat mediaurheilun digitaaliset muodot ja etenkin niiden seuraajat. Ilmiön monimuotoisuuden vuoksi jokaista artikkelia varten on koottu oma aineisto. Aineistoina käytetty muun muassa keskustelufoorumiviestejä, YouTube-videoita ja peliarvosteluja. Väitöskirjan valmistumisen jälkeen Turtiainen (2014; 2016) on kohdistanut mediaurheilullisen katseensa muun muassa sosiaaliseen mediaan. Sosiaalisen median urheiluyleisöjä on lähestytty myös muiden tutkijoiden toimesta.
Kuluttajiin kohdistuvista tutkimuksista on lisäksi syytä mainita Ketolan (2020) liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielma, jossa mediavälitteisen urheilun kuluttajia sekä heidän kulutusmotiivejansa ja arvostuksia urheilulähetysten sisältöjä kohtaan kartoitetaan laajan kyselyaineiston (n=1600) avulla. Tutkimuskohteena ovat Ruutu+ -suoratoistopalvelun tilaajat.
Sivun kuvat
Ylen urheiluselostaja Pentti Salmi työtehtävissä Azteca-stadionilla jalkapallon miesten MM-kisoissa Mexico Cityssä vuonna 1986.
Ylen Kristiina Kekäläinen tekemässä lähetystä alppihiihdon maailmancup-osakilpailussa Levillä 16.11.2018.
”Legendojen Tulosruudun” kulisseissa 11.1.2018. Tulosruudun kasvoja eri aikakausilta edustamassa Jari Porttila (vas.), Leo Silolahti ja Teemu Niikko.
Suomessa jääkiekon miesten pääsarjan eli Liigan lähetysoikeuksista käydään mediatalojen välillä kovaa kisaa. Oikeudet ovat olleet vuosien ajan kaupallisilla toimijoilla, mikä on pakottanut Yleä mukautumaan tilanteeseen. Tämä on tarkoittanut muun muassa panostusta radiolähetyksiin, joita mediaoikeudet eivät rajoita. Ylen toimittajat Kaj Kunnas (vas.) ja Riku Salminen sekä kommentaattori Kimmo Kuhta raportoimassa radioaalloille HIFK:n ja Tapparan välisestä Liigan ensimmäisestä finaaliottelusta Nordenskiöldinkadun jäähallin edustalla 15.4.2016.
Ylen Riikka Smolander-Slotte suoran lähetyksen haasteiden parissa Enoshiman purjehdusvesillä Tokion olympialaisissa 30.7.2021.