Anu Muhonen

Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten korkeakouluopiskelijat työstävät ja julkaisevat kurssitutkielmia taidelähtöisesti valinnaisilla suomalaisen ja skandinaavisen kulttuurin kursseilla Toronton yliopistossa. Artikkelissa analysoidaan kahden taideperustaisen kurssityön eli musiikkisävellyksen ja taidemaalauksen toteutusta ja julkaisua sekä niihin liittyviä kirjallisia vapaamuotoisia oppimispäiväkirjamaisia reflektioita diskurssintutkimuksen ja etnografisen tutkimusotteen kautta ns. research into the arts -näkökulmasta. Tutkimuksessa etsitään vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Miten opiskelijat yhdistävät tieteen ja taiteen? Millaisia käsityksiä opiskelijoilla on taideperustaisesta julkaisemisesta? Artikkelissa pohditaan myös sitä, mitä vaihtoehtoinen tieteenjulkaiseminen antaa korkeakouluopetukselle.

Avainsanat: korkeakouluopetus, kurssitutkielmat, taide, tiede

Johdanto

Suuri osa humanististen tieteiden korkeakouluopiskelijoiden oppimistuotoksista julkaistaan edelleen kirjoitetussa muodossa. Kirjoitetut tekstit eivät kuitenkaan ole ainoita tapoja havainnollistaa oppimista ja osaamista, ja esimerkiksi videoesseet ovat viime vuosina yleistyneet (Jones 2006, 68; Savin-Baden & Wimpenny 2014; Smith ym. 2016; Kreutzer 2022). Taidelähtöinen julkaiseminen tarjoaa monipuolisia näkökulmia myös korkeakouluopetukseen ja sen tutkimuksellisiin yhteyksiin (ks. mm. Borgdorff 2012; Cutcher 2013).

Olen opettanut Toronton yliopistossa Finnish Studies -ohjelmassa ja pohtinut viime vuosina perinteisen esseen merkitystä opiskelijoiden motivaatiolle ja oppimiselle. Erityisesti olen mietiskellyt sen hyödyllisyyttä opiskelijan oppimispolulla, sillä essee harjoittaa lähinnä akateemista kirjoittamista. Harva kirjallinen kurssityö on laajuudeltaan sellainen, että opiskelija voisi esittää sen esimerkkinä tutkijan tai kirjoittajan taidoistaan työhakemuksessaan tai hakeutuessaan jatko-opintoihin. Esseen kirjoittaminen on usein myös yksinäistä puuhaa. Kokemukseni on, että opiskelijat eivät usein tule hakemaan takaisin kommentoituja esseitä tai lue antamaani palautetta. Näistä syistä olen viime vuosina tarjonnut opiskelijoille myös mahdollisuuden toteuttaa ja julkaista kurssien tutkielmia vaihtoehtoisilla tavoilla. Samanaikaisesti olen halunnut tarjota opiskelijoille mahdollisuuksia kehittää 2000-luvun taitoja, erityisesti luovuutta, viestintä-, informaatio- ja teknologiataitoja sekä yhteistyötaitoja rohkaisemalla heitä tekemään kurssitöitä pareittain tai ryhmässä.

Tarkastelen tässä artikkelissa sitä, miten korkeakouluopiskelijat työstävät ja julkaisevat kurssitutkielmia taidelähtöisesti valinnaisilla suomalaisen ja skandinaavisen kulttuurin kursseilla. Opiskelijat ovat Toronton yliopiston Arts and Science -tiedekunnasta, ja heiltä ei edellytetä aiempaa suomen kielen tai kulttuurin tuntemusta. Kulttuurikurssien vaatimuksena on, että opiskelijat tuottavat jonkinlaisen kurssin aiheeseen liittyvän kurssityön tai tutkielman. Tutkielmassa opiskelija esittää häntä kiinnostavan tutkimuskysymyksen, jota hän tarkastelee valitun aineiston valossa soveltaen aiempaa tutkimusta. Kurssitutkielma on perinteisesti julkaistu esseenä, joka on palautettu opettajalle kurssin loputtua. Koska opiskelijoiden tuottama empiirinen tutkimustieto on useimmiten perustunut kirjoitetun tekstin konventioihin, kurssin loppuarvosanakin on määräytynyt konventionaalisen tieteentekemisen kriteereihin perustuvan arviointiasteikon mukaan.

Taidelähtöisiä menetelmiä soveltava opetus edistää muun muassa opiskelijoiden kommunikaatiotaitoja, johtamistaitoja, ongelmanratkaisua, yhteistyö- ja sopeutumiskykyä (Simons & Hicks 2006, 82; Holtham & Biagioli 2021). Tärkeimpänä pedagogisena motivaationa on ollut halu tarjota opiskelijoille mahdollisuus luoda jotakin sellaista, josta saattaa olla hyötyä tulevaisuuden jatko-opinnoissa ja ehkä myös työelämässä. Nämä projektit, samoin kuin esseet, on julkaistu kurssin yhteisessä blogissa. Lisäksi opiskelijat ovat esitelleet työnsä opiskelijoiden kurssikonferensseissa, jotka järjestetään kurssien lopuksi. Monimuotoiset suoritustavat mahdollistavat sen, että opiskelijat voivat esitellä kurssilla tehtyä tutkimusta muillakin tavoilla kuin sanallisesti ja kirjoitettuna tekstinä. Monet kurssien vaihtoehtoisista projekteista ovat olleet taideperustaisia. Tässä tutkimuksessa tarkastelen niistä kahta. 

Artikkelin rakenne noudattaa perinteistä tutkimusartikkelin julkaisua. Tarkastelen ensin taidelähtöisten menetelmien ja taideperustaisen tutkimuksen lähtökohtia ja esittelen tutkimusaineiston, -metodit ja -kysymykset. Näiden jälkeen analysoin kahta erilaista kurssitutkielmaa ja sitä, miltä taidelähtöinen toisinjulkaiseminen näytti opiskelijoiden kurssitutkielmissa ja korkeakouluopinnoissa. Loppuluvussa keskustelen myös taiteen tarjoamista mahdollisuuksista korkeakouluopinnoissa laajemmin.

Taidelähtöiset menetelmät ja taideperustainen tutkimus korkeakoulupedagogiikassa

Usein ajatellaan, että tieteentekijät tekevät tiedettä, kun taas esimerkiksi maalaaminen ja säveltäminen ovat taiteentekijöiden tehtäviä. Taideperustainen tutkimus asettuu tieteen ja taiteen välimaastoon (Eisner 2006, 9). Taidelähtöisiä menetelmiä on käytetty perinteisesti muun muassa johtamisen ja työhyvinvoinnin tutkimuksessa (ks. Suomessa mm. Rantala & Jansson 2013), mielenterveystyössä tai esimerkiksi lastensuojelussa (ks. Suomessa mm. Känkänen 2013). Taidelähtöisiä menetelmiä on sovellettu ja tutkittu suhteellisen laajasti myös kielenopetuksen piirissä (esim. Latomaa, Saukkonen & Sriebaliute-Norho 2016; Ludke 2016; Pitkänen-Huhta & Pietikäinen 2016; Bradley & Harvey 2019; Lilja ym. 2020; Pöyhönen & Paulasto 2020).

Taidelähtöisten menetelmien soveltaminen tieteessä tarkoittaa sitä, että tekijä pyrkii taiteen avulla vaikuttamaan, esittelemään tietoa tai saamaan aikaan muutoksia kohderyhmässä. Kallio (2010, 17) määrittelee taideperustaisiksi tutkimuksiksi sellaisia projekteja, joissa hankittu tieto perustuu osittain tutkijan oman taiteen tekemisen prosesseihin (ks. myös Jones 2006, 67; Pöyhönen & Paulasto 2020, v). Kallio (2010, 15) kirjoittaa, että taideperustaisen tutkimuksen lähtökohtana on tietynlainen ymmärrys taiteen menetelmillä tai taiteen strategioilla syntyvästä tutkimuksellisesta tiedon muodostuksesta. Taidelähtöisissä tutkimusmenetelmissä sovelletaan luovan taiteen periaatteita osana metodologista toteutusta (Jones & Leavy 2014, 1). Käytän tässä luvussa termejä taidelähtöinen menetelmä ja taideperustainen tutkimus viittaamaan sellaisiin kurssitutkielmiin, jotka soveltavat muunkinlaisten kuin verbaalisten merkitysten tuottamisen ja tietämisen tapoja, esimerkiksi juuri visuaalisen, aistillisen ja kehollisen toiminnan tai esityksen kautta.

Esimerkiksi visuaalisten prosessien käsitteellistämiseen tarvitaan kuitenkin myös kieltä (Pöyhönen & Paulasto 2020, v). Ymmärtääkseni tutkielmien prosesseja sekä opiskelijoiden taidelähtöisten tuotosten yhteyttä tutkimuskysymyksiin ja sitä kautta myös tieteeseen, kurssityön vaatimuksena on ollut itse projektin julkaisun lisäksi kirjoittaa siihen liittyviä oppimispäiväkirjamaisia reflektoivia tekstejä. Reflektioissa on eritelty sitä, miten projekti ja ennen kaikkea lopputulos liittyvät tutkimustietoon ja esitettyyn tutkimuskysymykseen. Teksteissään opiskelijat ovat lisäksi kuvailleet oppimistaan sekä perustelleet valintojaan näiden vaihtoehtoisten (ja usein taideperustaisten) projektien työstämisen aikana (ks. Bradley & Harvey 2019; visuaalisen prosessin kielentämisestä; ks. myös Kallio 2010). Kirjalliset reflektiot ovat jäsentäneet käsiteltävää aihetta ja sen toteuttamista. Reflektio ja ajattelun avaaminen on ollut tärkeää myös projektimuotoisten tutkielmien arvioinnin näkökulmasta (ks. myös Kallio 2010, 23–24).

Kallio (2010, 24) toteaa, että ”tietämisen tavat opitaan koulussa jo varhain”. Perinteisesti tiede ja tieto on esitetty tekstinä. Kallion (mt.) mukaan on tavallista, että matemaattista ja kielellistä tietoa arvostetaan, mutta aistien kautta välittyvä tieto nähdään tavoittamattomana ja jopa mystisenä. Taiteen ja humanististen tieteiden välinen suhde on epistemologinen. Vaihtoehtoisten julkaisujen ja akateemisen tiedon suhde on perinteisesti ollut tulkinnanvarainen ja jopa kiistelty; taiteen ja tieteen yhteys asettaakin haasteita perinteiselle metodologiselle ja filosofiselle tieteen ajatukselle (Jones 2006, 67). Eräs taideperustaisen tutkimuksen haasteista on se, että taiteeseen perustavia töitä joudutaan julkaisemaan tekstipohjaisina dokumentteina perinteisen tutkimusjulkaisemisen tavoin (Cutcher 2013, 34). Taide voi kuitenkin olla sekä tiedon tuottamisen että tiedon julkaisemisen tapa (Pöyhönen & Paulasto 2020, xiii). Taidelähtöisillä luovan työskentelyn tavoilla voidaan vaikuttaa kielen ja kirjoitetun tekstin jopa dominoivaankin asemaan korkeakoulumaailmassa ja samalla esittää erilaisia tapoja havainnollistaa oppimista ja osaamista.

Tarkastelen tässä tutkimuksessa korkeakouluopiskelijoiden kurssitöitä, joissa opiskelijoiden tieteellisiä tutkimuksia julkaistaan taidelähtöisin menetelmin (ks. Simons & Hicks 2006). En kuitenkaan tutki kulttuurin oppimista taiteen menetelmin tai taidetta itsessään, vaan keskiössä on kursseillani sovellettu uudenlainen opetuskokeilu ja sen mahdollinen anti (ks. aikaisemmasta tutkimuksesta mm. Simons & Hicks 2006, 80). Taidelähtöisiä menetelmiä on aikaisemminkin sovellettu korkeakoulupedagogiikkaan (esim. Fish & Coles 1998; Higgs & Titchen 2001; Borgdorff 2012; Bayley 2016; Borgdorff, Peters & Pinch 2019). Tutkimukseni asettuu soveltavan taiteen ja soveltavan kulttuurintutkimuksen piiriin ja pyrkii tuottamaan uudenlaista tietoa korkeakouluopetuksen metodeista, tutkimustiedon ja taiteen yhdistämisestä ja vaihtoehtoisen tiedejulkaisemisen arvioinnista. Kallio (2010, 15) toteaa, että taideperustainen tutkimus ei välttämättä tutki taiteen sisäisiä ilmiöitä, eikä se ole tämänkään tutkimuksen keskiössä.

Tarkastelen opiskelijoiden kurssitutkielmia osana opiskelijoiden viestintää ja tutkimustulosten esittelyä (Bradley & Harvey 2019, 93). Tutkimuksessani on mukana myös ns. research into the arts -näkökulma (mm. Koski 2010), sillä tutkin taideperustaisten kurssitöiden tekemistä ja itse prosessia diskurssintutkimuksen ja etnografisen tutkimusotteen kautta. Taideperustainen tutkimus ja tässä havainnollistettavat opiskelijoiden taidelähtöiset menetelmät muuttavat kurssillani myös esimerkiksi korkeakoulupedagogiikan metodologiaa, mistä syystä tutkimukseni toimii myös taideperustaisen tutkimuksen viitekehyksessä (Bradley ym. 2018; Bradley & Harvey 2019; Pöyhönen & Paulasto 2020, iii). Taiteen soveltaminen tarjoaa tuoreen näkökulman kurssilla opittaviin sisältöihin (Smith 2007; Bagley 2009; Cutcher 2013) sekä myös korkeakoulupedagogiikkaan, koska opiskelijat tekevät kurssitutkielmia, jollaisia ei ole kursseillani ennen tehty.

Tutkimuskysymykset, aineisto ja metodit 

Toronton yliopiston Finnish Studies -oppiaineen opiskelijat ovat vuosina 2018–2021 tuottaneet esseelle vaihtoehtoisia kurssitöitä elokuvakursseilla (Finnish Cinema ja Scandinavian Cinema), kirjallisuuskursseilla (Hot Reads from a Cool Country: Contemporary Finnish Literature ja Finnish Folklore: The Kalevala) sekä musiikkikulttuurin kurssilla (Finnish Musical Culture: From Sibelius to Heavy Metal). Opetan kaikkia kursseja. Vaihtoehtoisia kurssitutkielmia ovat olleet muun muassa runot, elokuvamonologit, otteet elokuvakäsikirjoituksesta, piirustukset, maalaukset, sarjakuvat, musiikkivideot, dokumenttielokuvat, elokuvatrailerit ja suomalaisen kansanmusiikin inspiroima musiikkisävellys. Tarkastelen tässä artikkelissa lähemmin kahden erilaisen taideperustaisen vaihtoehtoisen tutkielman – musiikkisävellyksen ja taidemaalauksen – toteutusta ja julkaisua. Etsin vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

• Miten opiskelijat yhdistävät tieteen ja taiteen ja millä tavalla he siitä kirjoittavat?
• Millaisia käsityksiä opiskelijoilla on taideperustaisesta julkaisemisesta?
• Mitä vaihtoehtoinen tieteenjulkaiseminen antaa korkeakouluopetukselle?

Käytän aineistona julkaistuja taideperustaisia kurssitutkielmia sekä niihin pakollisena liittyviä kirjallisia vapaamuotoisia oppimispäiväkirjamaisia reflektioita. Kuten Kallio (2010, 15) toteaa, ”taideperustaisessa tutkimuksessa visuaalisen prosessin sanallistaminen ja käsitteellistäminen on olennainen osa tutkimusta”. Taidelähtöisissä menetelmissä tärkeää on tuotoksen lisäksi myös itse prosessi eli se, miten tuotokseen päästiin.

Tutkittaville kurssitutkielmille yhteistä on se, että niiden toteuttamiseen tarvittava erikoisosaaminen – musiikin säveltäminen ja maalaustaide – ovat oman akateemisen asiantuntijuuteni ulkopuolella. Reflektiivinen tutkija–opettaja -lähtökohtani sekä opiskelijoiden reflektiivinen oppimisdiskurssi soveltavassa korkeakoulupedagogiikassa kuvastavat myös prosessin kokeellisuutta.  

Sovellan tässä tutkimuksessa etnografian metodeja. Etnografia on menetelmä, jonka kautta voidaan esittää opiskelijoiden sosiaalista todellisuutta analysoimalla opettaja-tutkija -osallistujan kokemuksia (ks. van Maanen 1988, ix). Samalla kun etnografia valottaa sosiaalisia prosesseja se myös auttaa löytämään selityksiä sille, miksi ihmiset ajattelevat ja tekevät asioita tietyllä tavalla (Heller 2008, 250). Tutkimukseni eroaa taiteellisesta tutkimuksesta siten, että en ole taideaineiden opettaja tai taiteilija (ks. taideperustaisesta lingvistisestä etnografiasta Lehtonen & Pöyhönen 2019). Tutkimuksessa ei siitäkään syystä analysoida tai arvioida itse taiteellisia tuotoksia, vaan tarkastellaan niitä osana tieteen ja taiteen välisen julkaisemisen diskurssia. Sovellan analyysissani diskurssintutkimusta eräänlaisena ikkunana (Blommaert 2005, 66), jonka läpi voin tarkastella ja ymmärtää jotakin taideperustaisia kurssitöitä toteuttaneiden opiskelijoiden elämänpiiristä sekä heidän käsityksistään tieteen ja taiteen suhteesta ja siten myös asettamistani tutkimuskysymyksistä.

Tutkimukseni ylittää rajoja tuottamalla uutta tietoa taiteen, tieteen ja julkaisemisen rajapinnoista ja niiden yhteyksistä opetukseen. Tutkimuksen laajempi merkitys on toisinjulkaisemisella eli sillä, mitä tapahtuu, kun emme enää perusta tiedekursseilla tiedon jakamista vain perinteisille tieteen konventioille eli korkeakoulun kontekstissa kirjoitetulle akateemiselle esseelle. Toisinjulkaiseminen antaa tilaa taidelähtöisille tiedontuottamisen tavoille. Tutkimukseni viitekehykseen liittyy vahvasti julkaisemisen foorumit eli kurssiblogi, jossa kurssityöt on julkaistu, sekä kurssikonferenssi, jossa opiskelijat ovat esitelleet projektinsa kurssin päätteeksi. Yhteisöllinen kurssiblogi on hyvä julkaisualusta, koska se mahdollistaa monenlaisen aineiston käytön tiedon havainnollistamisessa: Siinä voi käyttää tekstin lisäksi myös ääntä, kuvia tai videoaineistoa. Kurssitöiden julkaiseminen ja esitteleminen tekee oppimisesta yhteisöllistä, eikä opiskelijoiden projektit jää siitäkään syystä vain opettajan nähtäväksi. Käytänteestä herää lisäksi kysymys siitä, millaisin kriteerein taideperustaisia opiskelijatöitä voi alempaan korkeakoulututkintoon tähtäävillä kursseilla arvioida humanistisissa tieteissä silloin, kun opettaja ei ole taideaineiden asiantuntija. 

Musiikkisävellys ja taidemaalaus kulttuurinoppimisen peilinä

Tarkastelen tässä alaluvussa kahta erilaista taideperustaista kurssitutkielmaa aineistolähtöisesti. Aloitan analyysin kolmen jazz-musiikkia pääaineenaan opiskelevan opiskelijan vaihtoehtoisella Finnish Musical Culture: From Sibelius to Heavy Metal -kurssin tutkielmalla, jonka tuloksena opiskelijat sävelsivät oman musiikkikappaleensa. Sen jälkeen tarkastelen nyky-Suomen kirjallisuuskurssilla tehtyjä maalauksia ja reflektointeja, jotka tuotettiin Sofi Oksasen romaanin henkilöanalyysin pohjalta. Koska opiskelijoiden tutkielmat ja niiden reflektointi ovat molempien töiden kohdalla erilaiset, painotan aineistolähtöisessä analyysissäni näkökohtia, joita opiskelijat ovat reflektiossaan esittäneet. Tutkittavana olevien aineistojen analyyseissä on tästä syystä hieman erilainen fokus.

Suomalaisen kansanmusiikin inspiroima sävellys kurssitutkielmana

Finnish Musical Culture: From Sibelius to Heavy Metal -kurssille osallistuneet jazz-musiikin pääaineopiskelijat halusivat kurssitutkielmassansa tutustua suomalaiseen kansanmusiikkiin ja luoda sen pohjalta jotakin omaan pääaineeseensa ja yhteiseen kiinnostukseen liittyvää. Opiskelijat perustelivat tutkielman aiheenvalintaa seuraavalla tavalla:

Lukukauden aikana kurssillamme on esitelty monia erilaisia Suomesta lähtöisin olevia musiikkityylejä. Keskityimme jo varhain perinteiseen kalevalaiseen kansanmusiikkiin, mikä tuntui herättävän ryhmässämme suurta kiinnostusta.

(Throughout the duration of this semester our class has been introduced to the many different musical styles derived from Finland. Early we focused on traditional Kalevala folk music which seemed to spark a strong interest within our group.) (Kurssityön kirjallinen reflektio, opiskelijat Matti, Joona ja Tauno)

He sanoivat olevansa kiinnostuneita suomalaisen musiikin tummista melodioista ja monitahoisista tahtilajeista ja päättivät sen pohjalta säveltää kurssitutkielmana oman musiikkikappaleen, jossa on viitteitä suomalaiseen kansanmusiikkiin. He kirjoittivat tavoitteekseen pystyä ilmentämään suomalaisen kansanmusiikin tyylillisiä elementtejä omassa kappaleessaan. Jo opiskelijoiden perusteluista käy ilmi, että taidelähtöinen työskentelytapa inspiroi heitä luomaan jotakin uutta, jossa he voivat soveltaa erikoisosaamistaan ja -kiinnostustaan (ks. myös Simons & Hicks 2006, 84).

Ryhmä työsti kurssitutkielmaa vaiheittain. Opiskelijat kirjoittivat tuotoksestaan kahdeksan sivun mittaisen reflektoivan esseen, jossa he havainnollistavat tutkimus- ja luomisprosessiaan. He kirjoittivat tutkineensa aihetta ensin ns. kriittisen kuuntelemisen tekniikalla ja pyrkineensä kuuntelemisen aikana ymmärtämään ja arvioimaan suomalaista kansanmusiikkia. Lisäksi he opiskelivat suomalaisen musiikin perinteitä ja teoriaa. Esimerkiksi Joona asetti tavoitteekseen oppia, miten vanhat perinteet, kuten itkuvirret, runolaulut, rakkausloitsut, kansanrunous, kansanmusiikki ja Kalevala, vaikuttavat nykyisin kuunneltavaan moderniin musiikkiin.  Hän totesi tämän olevan metodi, joka auttaa paitsi ryhmätyössä, myös kansanmusiikin sukujuurten määrittämisessä ja sen selvittämisessä, miten se luonnehtii suomalaista kulttuuria. Ryhmäläiset tutustuivat suomalaiseen kansanmusiikin perinteeseen myös kuuntelemalla ja havainnoimalla eri aikakausille tyypillistä kansanmusiikkia. Tämä oli hyödyllistä, koska se ”auttoi meitä omaksumaan melodian ja saamaan rytmin sykkeen kehoihimme” (helped us gain an ear for the melody and get the pulse of the rhythm in our bodies). Tällaisessa oppimistavassa mukaan tulevat myös ruumiillisuus ja aistiminen uuden tiedon etsimisessä, omaksumisessa ja tuottamisessa. Suhteellisen yksityiskohtaisessa reflektiossaan he havainnollistivat, että muun muassa seuraava kansanmusiikin melodia toimi inspiraationa oman sävellyksen taustalla:

Omaa sävellystä suunnitellessaan he kertoivat tarkastelleensa erityisesti suomalaisen kansanmusiikin soitinnusta ja lyriikkojen käyttöä perinteisessä kansanrunoudessa. He kertoivat myös havainnoineensa musiikin harmonista rakennetta, liikettä ja niihin liittyviä tendenssejä. Aikaisempaan musiikkiin tutustuminen oli sävellysprosessin näkökulmasta tärkeää: “On välttämätöntä saada korva tottumaan genren tyyleihin ennen kuin edes aloittaa säveltämisen.” (It is essential to make your ear familiar to the styles of the genre before one can even begin to compose.) Opiskelijoiden kurssitutkielmassa suomalainen kansanmusiikki toimi ikään kuin lähteenä taiteelliselle tulkinnalle ja tästä syystä myös omalle kurssityölle.

Projektin toteutus ei kuitenkaan perustunut vain taidekokemuksen herättämään inspiraatioon. Opiskelijat reflektoivat kuuntelukokemustansa myös kansanmusiikista tehdyn tutkimuksen valossa. He pohtivat sävellyksensä luomisprosessia tutkimustietoon tukeutuen ja erittelivät suomalaisen kansanmusiikin historiaa lähteisiin viitaten. Taideperustainen kurssitutkielma perustui siten sekä tieteentekemisen perinteisille käytänteille että aikaisempaan taiteeseen eli kansanmusiikkiin. Taidelähtöistä luomisprosessiaan he kuvailivat seuraavalla tavalla:

Aloitimme suunnitelmalla, johon merkitsimme kaikki piirteet, joita halusimme kappaleen sisältävän. Näihin kuului 5/4 aikatuntuma, yksinkertainen diatoninen – mystisen kuuloinen melodia, toistuvia melodisia motiiveja, molliäänistä soinnillisuutta, ja päätimme myös soittaa kappaleen akustisella kitaralla viitataksemme Kanteleen sointiin.

(We started off with a road map marking all of the traits we wanted to feature in the song. These included the 5/4 time feel, simple diatonic - mystic sounding melody, repeated melodic motifs, minor sounding tonality and as well as we decided to play it on acoustic guitar to suggest the sound of a Kantele.) (Kurssityön kirjallinen reflektio, opiskelijat Matti, Joona ja Tauno)

Ryhmä tuotti yhdessä kansanmusiikin inspiroiman jazz-sävellyksen, jolle he antoivat nimen A Song for Anu.  Sävellyksessä ja sen esityksessä opiskelijat kertoivat jakaneensa instrumentaation roolit ryhmän jäsenten erikoisosaamisen mukaan: Joona soitti rumpuja, Matti bassoa ja Tauno kitaraa. Joona reflektoi rooliansa seuraavasti:

Koska olen rumpali, kiinnitän tarkasti huomiota rytmin toteuttamiseen muodon ja melodian avulla. Siinä toivossa, että melodialle/lyriikoille voisi lisätä kontekstia, kiinnitän erityistä huomiota siihen, kuinka lyriikoita käytetään perinteisessä ja modernissa kansanmusiikissa.

(As I am a drummer, I will be paying close attention to how rhythm is implemented with form and melody. In hopes to add context to melody/lyrics, I will be paying special attention to how the lyrics is used within traditional and modern folk music.) (Oppimispäiväkirja kurssin alussa, Joona)

Opiskelijat totesivat, että luomisprosessi oli heidän näkökulmastansa toisaalta hyvin perinteinen ja toisaalta myös ainutlaatuinen, koska sävellys äänitettiin klassisessa kansanmusiikin perinteen viitekehyksessä: ”Äänitys alkoi klassiseen tyyliin, asetuimme kasvot vastakkain kondensaattorimikin ympärille esiintymään yhdessä livenä.” (The recording style began in a classic style, with us facing each other huddled around one condenser mic, performing all together live off the floor).

Kansanmusiikin perinne inspiroi heitä myös sille tyypilliseen yhteisölliseen työtapaan. He perustelivat valintaansa siten, että yksilökeskeisestä nykymusiikista puuttuu usein ihmisten kohtaaminen, koska:

siinä muusikot usein esittävät osansa yksinään, mikä saa heidät keskittymään itseensä eikä koko esitykseen. Aitouden säilyttämiseksi päätimme, että yksi mikrofoni antaisi meille perinteisimmän soinnin, sillä soitimme kaikki akustisia soittimia.

(this often has each musician playing their part individually and causes them to focus on themselves and not the whole performance. To keep authenticity we decided one microphone would give us the most traditional sound as we were all on acoustic instruments) (Kurssityön kirjallinen reflektio, opiskelijat Matti, Joona ja Tauno)

Oman musiikkisävellyksen kautta opiskelijat kertoivat muuntaneensa aiheesta löytämänsä tutkimuksen ja tiedon musiikiksi, eli kielelle, jonka he parhaiten taitavat. Sävellyksestä tehtiin instrumentaalinen, koska kukaan ryhmästä ei osannut suomea. Sävellyksen kesto on 2 minuuttia ja 37 sekuntia. Seuraavassa on lyhyt katkelma kohdasta, jossa osa A ja B ja samalla tyyli vaihtuvat:

Opiskelijat perustelivat lopputulostaan muun muassa arvioimalla, että suomalaiselle kansanmusiikille tyypillinen tyyli on erilaista kuin musiikki, jota he kutsuvat perinteiseksi länsimaalaiseksi musiikiksi. Tauno reflektoi:

kuuntelemani suomalainen kansanmusiikkityyli sisältää suurelta osin erikoisia 3/4-tahtilajeja ja lähes yleisemmin 5/4-tahtilajeja, mikä on melko harvinaista länsimaisessa musiikissa.

(music I have listened to in the Finnish folk style largely embody odd time signatures of 3/4 and almost more commonly 5/4 which is quite uncommon in western music.) (Oppimispäiväkirja, Tauno)

Ryhmä perusteli tuotostaan myös seuraavasti:

Otamme vaikutteita tutkimuksestamme, sävellämme ja äänitämme alkuperäisen kappaleen, joka perustuu näihin suomalaisiin musiikkityyleihin. Työskentelemme yhdessä ja korostamme joitain suomalaisen musiikin ainutlaatuisia piirteitä, lisäten henkilökohtaisen otteen musiikkitaustoistamme Torontosta.

(We will take influence from our research, compose and record an original song based around these Finnish musical styles. We will work together highlighting some unique aspects of Finnish music adding our personal touch from our musical backgrounds in Toronto.) (Kurssityön kirjallinen reflektio, opiskelijat Matti, Joona ja Tauno)

Esitelläkseen musikaalisuuttansa opiskelijat pyrkivät luomaan jazzmusiikille tyypillisillä tahtilajeilla ja melodioilla miellyttävän yhdistelmän suomalaista kansanmusiikkia ja jazzia. Opiskelijoiden taidelähtöinen työskentely ja sen reflektointi havainnollistaa, että heidän taiteelliset valintansa ja taideperustainen kurssitutkimus perustuvat monipuoliselle musiikin tietämykselle ja musiikkitiedon sovellukselle. Prosessi avaa myös taideperustaisen tutkimuksen erikoisluonteen – opiskelijoilla on vapaus luoda omannäköisensä tuotos.

Taidelähtöisyys ja sen eroavaisuus perinteisestä tieteellisestä julkaisemisesta näyttäytyi tässä projektissa monitasoisesti. Jo sävellykselle annettu nimi rikkoo perinteisiä tieteen ja korkeakouluopiskelun konventioita. Sävellyksen nimessä A Song for Anu on kurssin professorin etunimi. Toronton yliopistossa professoriin ei viitata etunimellä. Vaikka oppimispäiväkirjassa sovelletaan monia perinteisen tutkielman käytänteitä, kuten viitataan aikaisempaan tutkimustietoon ja käytetään lähdeviitteitä, ryhmän reflektiivinen loppuessee on erilainen kuin perinteinen akateeminen essee kulttuurikursseilla. Lopputulos eli musiikkikappale ja sen kirjallisesti esitetty selitys sisältävät tekstiä ja sävellyksen nuotinnuksen. Näin opiskelijat käyttävät musiikkia, musiikin kieltä ja sävellysasteikkoja kirjallisen analyysin tukena ja havainnollistamassa tutkielman lopputulosta.

Taideperustaisella korkeakoulupedagogiikalla on yhtymäkohtia myös taidefilosofiaan. Dewey (1934) toteaa, että taide on esteettinen kokemus, eikä sitä sellaisenaan voi aina pakata siistiksi thesis-dokumentiksi, kirjan kappaleeksi tai julkaistavaksi artikkeliksi. Musiikin kautta voidaan viestiä myös tunteita tavalla, joka olisi haastavaa ilmaista sanoilla (Simons & Hicks 2006, 82). Tekstipohjainen artikkeli ei olisikaan sellaisenaan taiteellinen esitys, koska pelkän kirjallisen tekstin kautta ei voi esittää taidetta täsmällisesti (Cutcher 2013, 35). Tässä musiikin kieli kertoo myös osan tarinaa oppimispäiväkirjan sivuilla. Opiskelijoiden kurssitutkielma on monella tavalla musiikin asiantuntijoiden kielellinen ja taiteellinen tuotos toisille musiikin asiantuntijoille; julkaisuformaatti on erilainen kuin humanistisilla kursseillani yleensä. Vaikka analyysia tehdään musiikkitieteeseen ja alan erikoisosaamiseen viitaten, kurssitutkielman selitys avaa sen myös yleisölle, joka ei osaa lukea nuotteja ja tulkita musiikkia. Analyysi perustuu sekä lähdemusiikin tulkintaan että opiskelijoiden taiteelliseen tuotokseen, jonka taiteellinen representaatio on luotu opiskelijoiden havaintojen ja kuuntelukokemusten tulkintojen perusteella.

Kurssityönä toteutetussa sävellyksessä opiskelijat heijastavat oppimaansa tietoa kokonaisvaltaisesti. Taideperustaisessa tutkimuksessa keskeistä onkin taiteellinen, moniaistinen ja kokemuksellinen toiminta (Kallio 2010), kurssilla se aikaansai monimuotoisen tietämisen tavan. Ryhmä esitti äänitetyn musiikkisävellyksensä kurssikonferenssissa. He reflektoivat prosessia suullisesti ja vastasivat myös kurssikavereidensa kysymyksiin. Taideperustainen tutkimus toi mukanaan kursseilleni siten uudenlaisia julkaisumenetelmiä.

Bradley ja Harvey (2019, 96) kirjoittavat, että taiteen kautta tuotetut projektit edistävät oppimista, koska taiteen tilat ovat myös oppimisen tiloja. Kieli ja kommunikaatio ovat osa luovien prosessien tuottamista läpi taiteiden kentän. Opiskelijoiden motivaationa oli oppia uutta omalta alalta ja luoda heille musiikin pääaineopiskelijoina ominainen tuotos eli sävellys, josta heijastuu suomalainen kansanmusiikin perinne:

tavoitteemme oli luoda sävellys, joka korostaisi suomalaisen kansanmusiikin muovaamisessa auttaneita malleja, samalla luoden jotain merkityksellistä ja urallamme esitettävää.

(our goal was to create a composition that would showcase the patterns that helped shape Finnish folk music, while creating something that was relevant and could be performed in our career.) (Kurssityön kirjallinen reflektio, opiskelijat Matti, Joona ja Tauno)

Tuleville musiikin ammattilaisille oli tärkeää, että tutkielmasta oli hyötyä myös kurssin jälkeen, kuten reflektio havainnollistaa: ”toiveenamme oli kehittyä muusikoina ja säveltäjinä ja keskitimme tiedonhakumme kalevalaiseen musiikkiin ja tutkimme elementtejä, jotka kuvaavat musiikkia ainutlaatuisena.” (with hopes to expand as musicians and composers we focused our research on Kalevala music and examined elements that characterize this music as unique.) He toivoivat luovansa jotain kauaskantoista: “oli ilo päästä laajentamaan tietouttamme ja repertuaariamme ja kokoontua yhteen luodaksemme musiikkikappaleen, jota esitämme kaikki ylpeästi vielä monia vuosia.” (it was a pleasure to expand our knowledge as well as repertoire and come together to create a piece of music we are all very proud to perform for many years to come.) Myös Simons ja Hicks (2006, 84) sovelsivat taidelähtöisyyttä kursseillaan ja toteavat, että korkeakouluopiskelijat suhtautuivat taiteen ja tieteen yhteyteen innostuneesti ja kokivat sen olevan oppimisen kannalta hyödyllistä.

Rakentamalla tulkitsevia, esteettisiä tutkimusesityksiä taideperustaisuuteen pyrkivät tutkijat voivat luoda kontekstilähtöisiä, paikkakohtaisia taideteoksia, jotka jäljittelevät tutkimuksen käsitteellistä ja aineellista käytäntöä (Cutcher 2013, 35). Vaikka taiteen ja tieteen yhteys on usein tulkinnallista, tarkoittaa tämä opiskelijoiden kurssitutkielmassa sitä, että he loivat taiteen avulla tieteeseen nojaavan teoksen, jossa tutkimuksen avulla löydetyt käsitteet ja käytänteet tulevat esille. Diamond ja Mullen (1999, 20) kirjoittavat, että taidelähtöiset menetelmät voivat tehdä kokemuksesta helpommin saavutettavan, konkreettisemman ja vaikuttavamman. Tämä tapahtui myös omalla kurssillani. Musiikillinen sävellys ja sen esittäminen kurssikavereille olivat lopputuotoksessaan kokemuksellisempia ja täten jopa ymmärrettävämpiä kuin mitä pelkkä teoreettinen ja kirjoitettu tekstianalyysi ja sävellyksen analyysi yksin olisivat todennäköisesti olleet. Opiskelijoiden sävellys, joka esitetään musiikillisen kielen konventiolla ei välttämättä avaudu sellaiselle yleisölle, joka ei tunne musiikkitieteen ja -taiteen kieltä, mutta esityksenä se tarjoaa helpommin ymmärrettävän esteettisen kokemuksen. Kirjoitettu reflektio lähdekirjallisuuteen tehtyine viittauksineen osoittaa projektin yhteydet tieteeseen ja avaa tekijöiden suhdetta oman tuotoksen ja alan kirjallisuuden välillä. Teoreettinen tarkastelu ja sen verbalisointi mahdollistavat lisäksi alan asiantuntijuuden esittämisen. Yhteistä taideperustaisille kurssitutkielmille on myös luovuus: ne toimivat joidenkin rajojen sisällä, mutta samalla rikkovat niitä (Jones & Leavy 2014, 1).

Taideperustainen tutkimus on aina jollakin tasolla eksentristä, prosessit ovat osittain piilossa yleisöltä, mikä voi tuoda haasteita tutkimuksen havainnollistamiselle ja esittämiselle (ks. Cutcher 2013, 35). Taidelähtöinen julkaiseminen rohkaisee yhteisöllisyyteen ja tiedon jakamiseen, koska taide kutsuu luonnollisestikin yleisöä. Kurssitutkielman julkaiseminen kurssiblogissa ja sen esittäminen yleisölle olivat olennainen osa kurssivaatimuksia: kurssityötä ei alunperinkään tehty vain opettajalle. Reflektiosta käy esille, että ryhmän jäsenet ajattelivat myös yleisöään projektia suunnitellessaan: ”ryhmätyön tavoitteena oli valistaa kuulijoita musiikista, josta he eivät ehkä ole olleet tietoisia, tavalla, joka oli helpommin saavutettavissa.” (”the groups hope was to collaborate to educate the listener on music they may have been unaware of in a manner that was more accessible.”) He jatkoivat: “käytimme ‘AABB’-mallia, joka on yleinen jazzissa ja länsimaisessa kansanmusiikissa, ja päätimme myös lisätä instrumentaalisoolon. Tunsimme, että tämä tarjoaisi keskivertokuuntelijoille yhteistä pohjaa.” (”we used an ‘AABB’ form which is common to jazz and western folk music as well as decided to add an instrumental solo. We felt this give a common ground to the average listener.”) Ryhmä syventyi aiheeseensa taiteen tekemisen kautta, kurssikaverit oppivat toisten opiskelijoiden projekteista niihin tutustumisen, yleisönä olemisen ja taiteen esteettisen kokemisen kautta. Taidelähtöisessä musiikkiesityksessä kokemus on autenttinen, ja siitä syystä tutkimuksen toteutus ja tulos voidaan kokea monilla aisteilla. Kokemus on erilainen kuin minkä tutkimusesseen lukeminen voisi tarjota. Koska musiikin pääaineopiskelijat saivat suomalaisen musiikkikulttuurin kurssilla soveltaa pääaineessaan opittuja tietoja ja taitoja, metodi mahdollisti myös heille itselleen esseenkirjoitusta autenttisemman taidelähtöisen oppimispolun ja kurssityön toteutuksen.

Romaanin päähenkilön kehitystarina maalaustaiteen keinoin

Tässä toisessa osiossa käsittelen suomalaisen nykykirjallisuuden Hot Reads from a Cool Country: Contemporary Finnish Literature -kurssin opiskelijan, insinööriopintoja pääaineenaan opiskelevan Maijan, vaihtoehtoisin tavoin julkaistua kurssitutkielmaa Printed Landscapes: Understanding Character through Art in Sofi Oksanen’s Purge. Purge eli Puhdistus on kirjailija Sofi Oksasen historiallinen menestysromaani, joka kertoo kahden naisen tarinan kahdella Viron lähihistorian aikakaudella, 1930-luvun Neuvosto-Virossa sekä 1990-luvun juuri itsenäistyneessä Virossa. Kurssitutkielmassa Maija loi monisäikeisen tulkinnan romaanin naispäähenkilöistä. Hän yhdisti lopputyössään perinteistä teosanalyysiä ja kuvataiteellista esitystä. Myös tämä kurssitutkielma koostuu kahdesta osasta. Siinä on kirjallinen reflektoiva analyysi, joka perustuu tulkintaan romaanin päähenkilöstä. Lisäksi opiskelija havainnollistaa päähenkilön tulkintaa kahden taidemaalauksen kautta. Maija perustelee tutkielman taideperustaisuuden valintaa sillä, että kuvataide, musiikki ja kirjallisuuden eri lajit olivat keskeisiä kulttuurievoluution ja sivilisaation kannalta. Hän jatkaa:

teknologian toimiessa massakorvikkeena näille taiteen muodoille, lukeminen on jatkuvasti vähentynyt; erityisesti juuri vaikeammista aihepiireistä lukeminen. Vaikeita aihepiirejä esiintyy päivittäin painotuotteissa ja mediassa, mutta Puhdistus [Purge] on silti erityisen häiritsevä.

(with technology being the bulk replacement for these art forms, reading has been in constant decline; more specifically, reading of difficult subject matter. Difficult subject matters appear daily in print and media, yet Purge is particularly disturbing.) (tutkielma, Maija)

Kirjallisuuden lukemiseen viitataan Maijan reflektiossa häviävänä taiteen muotona, ja hänen mielestään aihepiiriltään ja teemaltaan haastavan kirjallisuuden lukeminen on nykyaikana erityisen harvinaista. Hän pitää Puhdistusta erityisen haastavana teoksena ja määrittelee tutkielmansa seuraavasti: 

Projektin tarkoituksena on tutkia sitä, kuinka Oksasen kuvaama ahdistava juoni voidaan hajauttaa ja muotoilla uudelleen esittämään henkilön matkaa hauraudesta voimistumiseen vaihtoehtoisen linssin, kuvataiteen, kautta.

(This project aims to examine how Oksanen’s portrayal of a harrowing plot can be diffused and reframed to illustrate a character’s journey from fragility to strength through an alternate lens: visual art.)

Maija toteaa, että kirjallisuuden tulkinta perustuu sen representaatioon samalla tavalla kuin minkä tahansa muun taidemuodon tulkinta. Hänen mukaansa taide on aina havainnointia ja siksi jonkinasteista aistimusta, minkä vuoksi kirjallisuutta voi tulkita sekä taiteen että kirjallisen analyysin kautta. Maija havainnollistaa kirjallisuuden ja taiteen yhteyttä seuraavalla kaaviolla:

Kummassakin Puhdistusta tulkitsevassa maalauksessa nainen on metsässä. Ensimmäinen maalaus kuvaa päähenkilöä romaanin alussa. Mustavalkoisessa kuvassa on keskellä liikkeessä oleva naisen hahmo. Maasta kasvava juuristo korottuu naisen jalkoja pitkin ylöspäin ikään kuin kasvusto olisi osa naista ja hänen vaatetustaan. Myös taustalla olevat suuret puut ovat saman kasvuston peittämät.

Kirjallisessa reflektiossaan opiskelija selittää tuotoksen suhdetta kirjan tulkintaan seuraavalla tavalla:

sota, naisten sorto, raiskaus ja totalitaariset hallintojärjestelmät, jotka kaikki esiintyvät nykypäivänä, provosoivat ihmiskunnan psyyken synkimpiä osia. Kyky keskittyä henkilöhahmon kuvaukseen saattaa kuitenkin usein jäädä näin voimakkaan aihepiirin varjoon.

(war, oppression of women, rape, and totalitarian regimes, all of which exist today, provoke the darkest parts of humanity’s psyche. However, one's ability to focus on a character's portrait can often be overshadowed by such an imposing subject matter.)

Opiskelija tarkoittaa, että kirjan henkilöhahmon analyysi ja kertomus voi jäädä esimerkiksi mediajulkisuuden tuomien teemojen varjoon. Hän jatkaa, että “Oksaselle Aliiden ja Zaran henkilöhahmot ovat “päivitettyjä versioita” pitkälti sivuutetusta naisten fiktion genrestä.”

(“for Oksanen, the characters of Aliide and Zara are “updated versions” of the largely overlooked genre of women’s fiction.”) Tulkinnan mukaan naisia kuvataan tietyllä tavalla, mikä jättää erityisesti kirjan naishenkilöiden syvemmän tulkinnan ja analyysin vähemmälle huomiolle. 

Reflektiossaan opiskelija auttaa yleisöä ymmärtämään, missä suhteessa hänen tekemänsä maalaukset ja kirjallinen analyysi ovat: ”työn tulkinta ei ole yksitasoista ja vaatii palasten yhteen sovittelemista, mikä havainnollistaa henkilön luonteen kehitystä pikemmin kuin esiintymistä” (”the interpretation of the work is not one dimensional and requires pieces to be placed together, illustrating the progression of character rather than occurrence”). Opiskelijan mukaan romaanin tekstissä, kuten hänen ensimmäisessä maalauksessaankin, on yhteisiä piirteitä:

Samaan tapaan kuin naisten representaatiot kuvataiteessa, heidän kehityksensä sukupolvien välisinä, samasta juuresta kasvavina, olosuhteidensa vaikutusten luonnehtimina naisina, näkyy parhaiten Kuviossa 1.1.

(Similarly to representations of women in visual art, their development as cross-generational women, stemming from the same root, characterized by the impact of their circumstances is best depicted in Figure 1.1.)

Tulkinta on monisäikeinen. Maija kirjoittaa, että ”taiteella on kyky herättää mielikuvituksemme” (”art has the ability to stir our imagination”) ja tämän teoksen tulkinta sallii katsojan itse päättävän, mitä siinä haluaa nähdä. Hän kuvailee taideteoksen “omituisena” (odd); hän näkee sen kokonaisuutena, joka esittää kahta eri dikotomiaa: Siinä voi samaan aikaan nähdä kirjan päähenkilöt Aliiden ja Zaran vanhana, nuorena, kuolleena ja elävänä.

Oksasen kertoja on Maijan mielestä epäluotettava, koska lukija tietää tapahtumista vain romaanin henkilöiden muistojen kautta. Tästä syystä ensimmäisessä maalauksessa (kuva 4) metsä on maalattu osaksi henkilöhahmoja. Taidelähtöisen tulkinnan avulla opiskelija on maalannut kirjan analyysin tauluksi; taiteen ja teosanalyysin suhdetta selitetään myös kirjallisessa reflektiossa. Tällä tavalla taiteen ja kirjallisuusanalyysin suhde avautuu myös yleisölle. Butler-Kisber (2010, 8) määrittelee taideperustaisen tutkimuksen sellaiseksi, joka ottaa käyttöön eri taiteen muotoja sekä aineiston tulkinnassa että esittelyssä. Taiteella ja tieteellä on yhteneväisyyksiä, koska molemmat vaativat luovuutta. Sekä tutkimusmateriaalin perusteella kirjoitettu artikkeli että maalattu kangas ovat prosesseja, jotka kertovat tarinan (Taylor 2001). Opiskelijan kirjallinen reflektio ja tuotokset tukevat tätä argumenttia. Vaikka kurssitutkielmassa on vain vähän viittauksia Oksasen teoksen perusteella tehtyyn aikaisempaan tieteelliseen tutkimukseen, on teosanalyysin ja taidemaalauksen tutkimuksellinen suhde tiivis. Kirjallisessa reflektiossa käydään selkeää vuoropuhelua romaanin aineksen ja taideteosten representaatioiden välillä. 

Toinen maalaus (kuva 5) kuvaa päähenkilöitä romaanin lopussa. Taideteos kuvaa samaa naista samassa paikassa, mutta ero kuvaan 4 on siinä, että nyt nainen erottuu kasvuston seasta selkeästi. Nainen pukeutuu pitkään hameeseen ja myös kuvassa olevat puut erottuvat muusta kasvustosta. Nainen on nyt selkeästi taideteoksen keskipiste.

Maija avaa tuotostaan seuraavalla tavalla:

taideteos pyrkii havainnollistamaan sitä, kuinka lukijana saatamme pystyä yhteyttämään ja uudelleenrakentamaan henkilöhahmot ja heidän valintansa ymmärtämällä paremmin heidän olosuhteitaan pikemmin kuin jäämällä niiden varjoon.

(the artwork attempts to illustrate how we the reader, may be able to solidify and rebuild their character and chosen actions by better understanding their circumstances rather than being eclipsed by them.)

Hän selittää valintaansa kertomalla, että kirjallisuuden ja maalaustaiteen väliset yhteydet ovat tavallisia mutta eivät avaudu ilman kielennystä. Kirjan tekstin ja kuvataiteen suhde on monisäikeinen, ja opiskelija selittää, että kirjassa ”Aliiden identiteetti, hänen maansa, hänen seksuaalisuutensa, kaikki on viety ja puhdistettu” (“Aliide’s identity, her country, her sexuality, all taken and purged”) sekä jatkaa: ”kauhuntäyteisen elämänsä seurauksena hän päätyy kostamaan tukahduttaakseen rikkinäisyytensä, minuutensa ja kielensä” (“following a life of horror, she turns to her vengeance to repress her brokenness, her self, and her language”). Reflektoivassa esseessä avataan kirjoitetun ja puhutun diskurssin suhdetta teoksen kuvataiteelliseen tulkintaan. Kuvassa 5 yleisö näkee nyt selkeämmin, että maalaus esittää puistossa kävelevää naista. Taidelähtöinen toteutus havainnollistaa, että samanaikaisesti kun kirjan tapahtumat etenevät, päähenkilöstä tulee kiinteä, kokonainen, näkyvä ja liikkuva:

Aliide pitää tunteensa hallinnassa koko vuorovaikutuksen ajan, kun taas Zara huutaa hallitsemattomasti kellariin piiloutuneena. Pian tämän jälkeen luonteessa tapahtuu käännekohta; Aliide muuttuu vakaaksi. Nainen, joka on joutunut kestämään julmuutta koko elinikänsä, muuttaa lopulta koko käsikirjoituksen. Pashan ja Lavrentin teloitus heidän katsoessaan Aliiden kaunista virolaista metsää (348) on hyve, joka palkitaan ja josta rangaistaan julmasti.

(Throughout the interaction, Aliide remains very much in check of her emotions, whereas Zara, hiding in the cellar screams uncontrollably. Soon after, the turning point in character occurs; Aliide becomes solid. A woman who endured a lifetime

of brutality finally changes the script. Aliide’s execution of Pasha and Lavrenti as they face her beautiful Estonian forest (348) is virtue rewarded and viciously punished.)

Maija kirjoittaa, että Oksasen työn tulkintaan liittyy jopa havaintopsykologian lainalaisuuksia: näemme teoksessa kaksi ulottuvuutta, molemmat kirjan päähenkilöt samanaikaisesti, välillä jopa samana. Taiteellista tuotosta on inspiroinut opiskelijan kokemus siitä, että Oksasen kirjan henkilöhahmojen kasvutarina on piirtynyt lukijan ajatuksiin kuten taidemaalaus. Hän kertoo, että vaikka kirjan teksti ei enää ole lukijan edessä, näemme ja muistamme sen tapahtumat vielä pitkään jälkeenpäinkin. Taideperustainen tutkielma tukeutuu kokemuksellisuuteen ja on siis ainakin jollakin tasolla subjektiivista. Nämä molemmat ovat perinteiselle akateemiselle tutkimustieteelle epäsovinnaisia käsitteitä (Cutcher 2013, 35). Taide horjuttaa tässäkin tieteen rajoja.  

Maijan tieteellisen tulkinnan mukaan romaanissa edetään historian ja moraalisten epäonnistumisten kautta vapautumiseen ja arvostukseen. Hän kirjoittaa, että “kirjoittaja ulottuu historiallisia ja moraalisia epäonnistumisia pidemmälle keskittymällä päähenkilöihinsä, joiden vaino muuttuu vapautukseksi ja lopulta johtaa ihmisarvon huomioimiseen”. (the writer extends beyond historical and moral failings by focusing on her lead character(s), whose persecution becomes liberation, eventually resulting in human dignity.). Hän valottaa analyysiään seuraavasti:

Kuva esittää Aliiden hahmoon liittyvän ympyrän sulkeutumista. Tämä etäisyydestä otettu kuva on katsojalle kaukaa silmiinpistävä. Se sijoittuu syrjäiseen paikkaan metsässä. Sen aavemaista tunnelmaa ei voi vastustaa, sitä haluaa tulla lähemmäs, ja kuvan odottamaton aihepiiri herättää levottomuutta.

(The image represents the character Aliide as having come full circle. This image, captured from afar, is striking to the onlooker from a distance. It's positioned in a remote area of a forest. Its eerie presence can’t help one, but wants to come closer and the unexpected subject matter is unsettling.)

Henkilöhahmojen graafinen kehityskaari liittyy lukijan sisäiseen haluun tulkita romaanissa esitettyjen päähenkilöiden kehitystä. Teoksessa maalataan Maijan mukaan kielen avulla lähes visuaalinen lukukokemus. Näin maalaukset kuvailevat Oksasen romaanin tulkintaa:

Puhdistus omaksuu taidekielen älykkäitä muotoja; visuaaliseksi esitykseksi muunnettua kieltä, ei koskaan liian graafista mutta tarpeeksi uhkaavaa. Tämä saa kyseisenlaisesta aihepiiristä kertovan romaanin varjostamaan henkilöhahmoja sellaisina kuin me haluaisimme heidän olevan: vahingoittumattomina. Kun heidän henkilökuviaan aletaan varovaisesti riisua, heidän vikansa ja sovituksensa paljastuvat, ja Aliiden ja Zaran vainotut {läpikuultavat} sielut löytävät yhteisymmärryksen. Erillisyydestä huolimatta heidän sanaton kielensä alkaa kiinteyttää heidän keskinäistä identiteettiänsä.

(Purge espouses clever forms of art-language; language transcribed into visual tableaus, never too graphic but threatening enough. This is what makes a novel of this subject matter overshadow the character’s as we want them to be: undamaged. As the character portraits are cautiously peeled back, exposing their faults and atonements, Aliide and Zaras persecuted {translucent} souls find common ground. Although separate, their unspoken language begins to solidify their mutual identity.)

Cutcher (2013, 35) väittää, että pelkän kirjallisen tekstin kautta ei voi esittää taidetta täsmällisesti; kuvat luovat ainutlaatuisia sisältöjä tavalla, joita selittävät tiedonannot eivät kykene tekemään. Myös Maijan tuotos vahvistaa tätä ajatusta. Saldaña (2006, 1091) puolestaan kirjoittaa taiteellisen tulkinnan haasteista kirjoitetun kielen kautta ja kuvailee, että luettaessa tekstiä yleisö ei voi kuulla taiteilijan puhumia sanoja oikeasti. Tässä kurssitutkielmassa maalaus on ikään kuin taiteellinen kopio ja tulkinta alkuperäisestä kirjallisesta tekstistä, jota työssä analysoidaan. Samanaikaisesti se on myös toisessa muodossa tuotettu symbolinen uudelleenjulkaisu. Cutcher (2013, 35) kirjoittaa, että taideteos ei ole varsinainen, materialisoitunut ja käsitteellinen kokonaisuus. Aito tuotos pitää kohdata ja kokea kontekstissa, jotta se on uskottava (ibid, 35).

Monipuolinen taideperustainen julkaisu ja tiede kutsuvat Maijan ensin muokkaamaan tekstin taiteelliseksi esitykseksi, sitten julkaisemaan taideteoksen ja lisäksi verbalisoimaan prosessin uudelleen reflektoivana tekstinä (ks. myös Cutcher 2013, 36). Taiteen viesti tuo luovalla tavalla mahdollisuuden teoksen uudelleentulkintaan, mutta samalla myös tieteellisten yhteyksien esittämiseen (Smith 2007, 29). Opiskelijan tutkielmassa pohdiskellaan myös kirjallisuuden ja taiteen yhteyttä. Hänen tulkintansa mukaan

kuumottavien sosiaalisten ongelmien transformatiivinen luonne suomalaisessa kirjallisuudessa voi joskus kutsua lukijan seuraamaan tapahtumien kulkua edessään häiritsevän provosoivien, vuorottelevien kerronnallisten näkökulmien kautta.

(The transformative nature of searing, societal issues in Finnish literature can sometimes summon the reader to watch events unfold before them through disturbingly provocative, alternating narrative points of view.)

Kirjan tapahtumat ikään kuin kulkevat lukijan ajatuksissa ja silmissä taiteellisina kuvina. Kuten Kallio (2010, 15) toteaa: ”Vaikka kuva sinänsä voi olla tehokas kannanotto moneen asiaan, ei se riitä yksinään argumentoimaan tutkimuksen kontekstissa. Traditionaalisesti vastakkainasetteluna hahmotettu kuvallinen ja kielellinen ajattelu muodostavat siten monipohjaisen ymmärryksen tiedonkäsitykselle.” Opiskelijan työn tulkinta tarvitsee maalausten rinnalle reflektoivan ja selittävän tekstin sekä analyysin ollakseen ymmärrettävä mutta myös korkeakoulutasoista oppimista havainnollistavana kurssityönä riittävä.

Kun tätä tutkimusta kirjoittaessani kirjoitin opiskelijalleni ja pyysin häntä reflektoimaan tämän taideperustaisen kurssitutkielman mahdollista merkitystä jälkeenpäin, hän kertoi yllätyksekseni:

Olen niin innoissani siitä, että otit yhteyttä. Ajattelen sinua usein, sillä tämän projektin tuotos on olohuoneessani ja katson sitä monta kertaa päivässä … ja sinä olet se henkilö, joka sai minut lukemaan uudelleen!

(I am so thrilled you reached out. I think of you often as the illustration of this project is in my living room and I look at it multiple times a day ... and you were the person who brought me back to reading!) (Opiskelija Maija, sähköpostiviesti, 28.10.2021)

Taide tarjoaa portin aisteihin ja tunteisiin. Kun Maija maalasi kurssilla taideteoksen romaanista tekemänsä analyysin inspiroimana, tieteen taidelähtöinen toisinjulkaiseminen tarjosi portin aisteihin ja jopa opiskelijan tunteisiin. Geertz (1983, 120) onkin todennut, että kaikenlaiselle taiteelle on yhteistä, että niiden luomat ajatukset ovat jotain, jota voi nähdä, kuulla, koskettaa ja jotka täten aistillisen kokemuksen kautta saavat aikaan tunteita ja tunteisiin liittyviä kokemuksia. 

Taideperustaisesta kurssitutkielmasta tuli perinteinen taideteos opiskelijan kotiin, mutta se myös muistuttaa kurssin opiskelijaa kirjallisuuden opinnoista ja teorioista vielä jälkeenkin päin. Maijan kohdalla taideperustainen kurssitutkielma sai aikaan perustavanlaatuisia muutoksia. Hän löysi taidelähtöistä kirjallisuusanalyysiä työstäessään myös aikoja sitten kadonneen ilon kaunokirjallisuuden lukemiseen.

Kielen, materian ja vaikuttamisen suhde toisiinsa mahdollistaa siirtymisen tiedon välittämisestä tiedon välittämisen performatiiviseen suuntaan, jossa metodologia, teoria, epistemologia ja ontologia yhdistyvät (Toohey 2018). Ajattelemalla uudelleen suhteitamme yhteisöissä ja eri tieteenalojen, kuten taiteiden ja humanististen tieteiden välillä, meille tarjoutuu tilaisuuksia siirtyä tieteellisten raporttien jäljittelemisen ulkopuolelle tuotostemme julkaisussa; voimme löytää uudenlaisia esitystapoja, jotka ottavat huomioon myös inhimillisyyden tieteellisissä yhteyksissä (Jones 2006, 67). Taideperustaisuus avaa tieteen representaatiolle uudenlaisia paikkoja vaikuttaa.

Taideperustainen toisinjulkaiseminen kurssitutkielmissa ja korkeakouluopinnoissa

Se, miten jotain tiedetään, liittyy vahvasti siihen, mitä pidetään tietona (Bayley 2016, 44). Korkeakoulutuksessa tutkimusta ovat perinteisesti tehneet tutkijat, kun taas esimerkiksi taidemaalaus tai säveltäminen ovat olleet taiteilijoiden tai taiteentutkijoiden tehtäviä (Eisner 2006, 9). Tämän pedagogisen kokeilun uutta antia kurssillani oli se, että taiteellinen tuotos oli samaan aikaan sekä tutkimuksen tulos että kirjallisen reflektion aineisto korkeakouluopetuksen viitekehyksessä, jossa ei ole aikaisemmin julkaistu taideperustaisia tutkielmia tai toisinjulkaisuja. Molemmissa projekteissa opiskelijat reflektoivat oppimistaan ja vastaavat kurssitutkielman tutkimuskysymyksiin sekä taiteen että tieteen käytäntein. Taiteellista esitystä reflektoidaan sekä opiskelijan oman kirjoitetun tekstin kautta että tutkimustietoon ja referenssikirjallisuuteen viitaten.

Tutkimuksen kohteena olevat taideteokset tarjoavat yleisölleen, eli tässä osatutkimuksessa kurssin opettajalle ja muille opiskelijoille, ainutlaatuisen tieteeseen pohjautuvan taidekokemuksen. Vaikka kurssikonferenssiin ei osallistunut kurssilaisten lisäksi muita eikä kurssiblogikaan ollut julkinen, molemmat taideteokset ovat jatkaneet taiteellisen representaation jatkumoa myös kurssin ulkopuolella. Yleisön merkityksellisyyttä reflektoivat myös sävellyksen tekijät ryhmätyössään:

Ei ole parempaa tapaa osallistaa yleisöä kuin kertoa heille, kuinka sävellys sai alkunsa ja antaa heidän tutustua ominaisuuksiin, joita suomalaisella kansanmusiikilla ja kalevalaisella musiikilla on tarjota.

(There is nothing better to engage an audience than informing them how the composition came about and letting them experience the basic traits Finnish folk and Kalevala music has to offer.) (Kurssityön kirjallinen reflektio, opiskelijat Matti, Joona ja Tauno)

Tutkimus paljastaakin, että taideperustaisessa pedagogiikassa sovelletaan vahvasti myös kokemuksellista pedagogiikkaa. Kokemuksellinen pedagogiikka tarkoittaa elämänkokemukseen liittyvää oppimista, jonka ajatellaan olevan erilaista kuin luokkahuoneessa tapahtuva oppiminen (Kolb 2015, xviii; ks. myös Dewey 1938; Kolb 1981). Oppija on kontaktissa reaalimaailman ja samalla taidemaailman kanssa, mikä tekee oppimisesta erilaista kuin tilanteissa, joissa hän vain kuulee puhuttavan jostakin, lukee tai kirjoittaa asiasta teoriassa (Keeton & Tate 1978). Musiikin kurssilaisten tavoitteena oli tavoittaa uusia yleisöjä, kuten reflektiosta käy ilmi:

tavoitteenamme oli luoda sävellys käyttäen keskeisiä melodisia ja rytmisiä ominaisuuksia, joita löysimme sekä historiallisesta että nykyaikaisesta suomalaisesta kansanmusiikista, halusimme laajentaa genreä uusille kuuntelijoille.

(our goal was to create a composition using the essential melodic and rhythmic traits that we found common in Finnish folk music of past and present in hopes of extending the genre to new listeners). (Kurssityön kirjallinen reflektio, opiskelijat Matti, Joona ja Tauno)

Kallion (2010, 24) mukaan ”taideperustaisen tutkimuksen on mahdollista tarttua tietoon, joka ainoastaan taiteellisen tai vaihtoehtoisesti kognitiivisen tiedonkäsityksen varassa jäisi saavuttamatta”. Hän (ibid.) jatkaa, että taiteellinen, kokemuksellinen ja aistinen tieto ovat kuitenkin vaikeasti argumentoitavia ja niiden kääntäminen kirjalliseen muotoon on haastavaa. Esittämään pyrkivä tiedon tuottaminen edellyttää, että kielen etuoikeutettu asema tieteen julkaisemisessa muuttuu tai sen suhde muihin toimijoihin ja mahdollisiin toisinjulkaisemisessa käytettyihin materiaaleihin neuvotellaan uudelleen (MacLure 2013). Taide tarjoaa metodologisia ja tutkimuksen esitykseen avautuvia mahdollisuuksia, joiden kautta voidaan luoda kompleksisia emotionaalisia, aistillisia ja kinesteettisiä kokemuksellisia yhteyksiä, haastaa olemassa olevia kulttuurisia normeja, uskomuksia ja arvoja sekä paljastaa ja näyttää asioita uudella tavalla (Barone 2001).

Wang ym. (2017, 7) toteavat, että sosiaalisesti sitoutuneelle taideperustaiselle tutkimukselle on ominaista yhteistyö, osallistaminen ja dialogisuus, mikä näkyy koko tutkimusprosessissa eli tutkimuskysymyksissä, aineistonkeruussa, analyysissä ja jopa tulosten esittelyssä. Tämä tutkimus osoittaa, että kursseilla tuotetut taideperustaiset tutkielmat rohkaisevat opiskelijoita työskentelemään yhdessä ja tuottamaan kurssien lopputöitä jopa ryhmätyönä. Musiikkiprojektissa jazz-musiikin pääaineopiskelijoiden ryhmä teki onnistuneesti A Song for Anu -teoksen, jossa jaettu kiinnostus ja kaikkien musiikillinen erityisosaaminen yhdistyivät.

Yhteisöllisyys liittyi myös vahvasti siihen, että tuotokset julkaistiin kurssiblogissa ja esiteltiin tunnilla toisille kurssilaisille kurssikonferenssissa. Projektien yleisönä olivat siis opettajan lisäksi myös kurssin opiskelijat. Tämä erosi perinteisestä esseiden kirjoittamisesta, jossa tuotokset annetaan vain opettajan luettavaksi. Taiteen avulla luodaan dialogi laajemman yleisön kanssa, mikä mahdollistaa myös laajemman palautteen, eikä opettaja ole enää ainoa palautteen antaja. Kurssitöiden esittely kurssikonferenssissa herätti antoisaa keskustelua. Tuotokset tarjoavat myös merkityksellisiä kohtaamisia, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että kurssityönä luodut maalaukset ilahduttavat nyt opiskelijan kotona ja ovat alkaneet elää omaa, kurssin tavoitteista ja viitekehyksestä riippumatonta elämää. (Jones 2006, 67).  Osallistujat ovat esitelleet tuotoksiansa myös kurssin ulkopuolisille yleisöille vielä kurssin loputtua. Musiikinopiskelijat lisäsivät tuotoksensa ansioluetteloonsa tai opiskeluportfolioonsa. Myös Jones ja Leavy (2014, 3) painottavat, että tutkijoilla on eettinen ja käytännöllinenkin tehtävä julkaista tutkimusta myös akatemian ulkopuolella ja kursseillani opiskelijat pääsivät myös toteuttamaan tätä ajatusta. Projektista tuli kokonaisuudessaan pedagogisesti myös monenlaisia 2000-luvun työelämätaitoja tukeva.

Taiteilija-taidekasvattaja-tutkija altistaa itsensä alati muuttuviin, liikkuviin ja ennalta määrittelemättömiin tutkimustilanteisiin. Taideperustaisissa tutkielmaprojekteissa myös opiskelija voi ottaa erilaisia rooleja. Opiskelija-tutkija on esimerkiksi myös kuvataiteen tekijä tai säveltäjä. Hänen subjektiivinen persoonallisuutensa mutta myös ammatillisuutensa alistuu osaksi tutkimusta ja siten avoimen tarkastelun kohteeksi. Sävellys esimerkiksi sovitettiin opiskelijoiden instrumenteille ja Joona, joka oli rumpali, oli vastuussa teoksen rytmiikasta. Tutkijan elämää ja kokemushistoriaa ei nähdä tutkimuksesta erillisenä (Irwin & de Cosson 2004), tutkija-opiskelijan persoona näyttäytyy luonnollisena osana akateemista työtä. Taiteellinen luovuus, uuden oppiminen, teoreettinen ymmärrys, käytänteet ja kokemuksellisuus muotoutuvat yhteen vuorovaikutuksessa, jossa kaikki tutkijan elämän aspektit vaikuttavat siihen, millä tavalla tietoa esitetään (Finley & Knowles 1995).

Taideaineita pääaineenaan opiskelevat kurssilaiset tai taiteenharrastajat tietävät maalaustaiteesta tai musiikin säveltämisestä enemmän kuin tämän kurssin opettaja. Projektien taiteellinen puoli on heidän erikoisalaansa. Tämä muuttaa luonnollisesti kurssien arviointia, koska opettajana en varsinaisesti arvioi projektien taiteellista laatua tai ansiota vaan tieteellistä ja taidelähtöistä prosessia, jolla lopputulokseen päästiin. Arvioinnin kohteena on kokonaisvaltainen oppimisprosessi, joka johti sävellykseen tai taideteokseen. Omilla kursseillani käytin arvioinnissa tukena erilaisia etnografisia menetelmiä: opiskelijat kirjoittivat prosessin aikana reflektiivistä oppimispäiväkirjaa ja reflektoivat myös yhdessä projektin onnistumista, suhdetta tieteeseen eli lukemaansa taustakirjallisuuteen, kurssin opetussisältöihin sekä soveltuvaan aikaisempaan tutkimukseen ja näiden kaikkien yhteyksiin omassa projektissa. Heller (2008) toteaa, että etnografian avulla voimme kertoa jonkun toisen henkilön tarinan. Tämä tutkimus osoittaa, että opiskelijoiden kannalta olisi hyödyllistä ottaa myös itse taideilmaisullinen tuotos arvioinnin kohteeksi. Ihanteellista olisi, jos kursseilla olisi mahdollista tarjota yhteisopetusta taideaineiden asiantuntijan kanssa, mikä mahdollistaisi myös sen, että kurssilla voitaisiin toteuttaa yhteisarviointia. Nykyisten taloudellisten rajoitteiden valossa tämä ei ole kursseillani mahdollista.

Toisinjulkaisemisen mahdollistaminen Toronton yliopiston Finnish Studies -oppiaineen kursseilla heräsi pedagogisesta halusta rohkaista opiskelijoita osoittamaan osaamistaan muutenkin kuin kirjoitetun esseen muodossa. Halusin myös tarjota opiskelijoille mahdollisuuden tuottaa jotain, josta on heille hyötyä pääaineen opinnoissa tai jopa tulevaisuuden työnhaussa. Pöyhönen ja Paulasto (2020, xiii) toteavat, että taideperustainen tutkimus haastaa tieteellisten yhteisöjen käsityksiä siitä, millainen julkaiseminen tai millaiset tuotokset ovat tavoiteltavia ja arvokkaita ja kenelle tutkijan tai taiteilijan työllä oletetaan olevan merkitystä. Tutkimukseni osoittaa, että taidelähtöisellä työskentelyllä ja julkaisulla voi olla monipuolinen merkitys korkeakouluopintojen opetuksessa, oppimisessa ja oppimisen osoittamisessa eli kurssitöiden vaihtoehtoisessa julkaisemisessa. Taideperustaisilla tutkielmilla on merkitystä vielä kurssin jälkeenkin. Korkeakouluopintojen aikana tehdyt taidelähtöiset kurssityöt voivat osaltaan myös kasvattaa uutta tutkijasukupolvea, joka yhdistää sujuvasti tieteen ja taiteen menetelmiä ja lähestymistapoja. Jopa tällaiset tässä tutkimuksessa kuvatut pienimuotoiset kurssikohtaiset taideperustaiset tutkielmatkin ovat siitä syystä tärkeitä.

Tieteentekijöiden ja taiteen edustajien yhteisesti tuotettu tieto horjuttaa akatemian valta-asemaa etuoikeutettuna tiedon tuottajana ja julkaisijana, sillä yhteisesti tuotetussa tutkimuksessa on huomioitava tietämisen tavat ja tietäjät, jotka jäävät tutkimuksen ulkopuolelle. (Bell & Pahl 2018, 107; ks. myös Pöyhönen & Paulasto 2020, vii).  Taideperustainen julkaiseminen muuttaa valta- ja asiantuntijasuhteita myös luokkahuoneessa. Kurssin ainoana opettajana en itse ole musiikillisen sävellyksen taitaja tai kuvataiteiden asiantuntija, kun taas musiikin ja sävellyksen opiskelijat ovat. Tämä tutkimus osoittaa, että opiskelijoilla on sellaista erikoistaitoa, jota minulla itselläni ei ole. Vaikka en ole taidealojen asiantuntija, erilaisiin etnografisen tutkimusperinteen menetelmiin tukeutuminen antoi tunteen siitä, että arvioinnille oli perusteet.

Taiteen kautta avautuvat käsitykset tiedosta ja tietämisestä ovat sumearajaisia ja monimuotoisia, mikä on perinteisen tiedonvälityksen näkökulmasta haaste, mutta samalla yksi tämän tutkimusalan vahvuuksista (Pöyhönen & Paulasto 2020, xiii). Esittävän taiteen ja pedagogisen tutkimuksen yhdistäminen luo uudenlaisia mahdollisuuksia. Tämän tutkimuksen tarkoitus on ollut tarkastella, mitä antia sillä on ollut alempaan korkeakoulututkintoon tähtäävään tutkintoon liittyvillä valinnaisilla kulttuurikursseilla. Tiedettä ja taidetta yhdistävällä tutkimuksella on merkitystä sille, miten tuotamme uutta tietoa, mutta myös sille, miten ymmärrämme korkeakoulupedagogiikan ja siihen liittyvän viestinnän. Emme tuota uutta tietoa asettumalla maailmamme ulkopuolelle, vaan olemalla osa maailmaamme (Barad 2007, 185), osana opintoja ja jopa tulevaisuuden työpolkua. Musiikin opiskelijat voivat tuottaa uutta musiikkia tieteen tekemisen muotona. Kuvataiteelliset inspiraatiot eivät jää vain ideoiksi opiskelijoiden pään sisälle. Epistemologia ja ontologia eivät ole erillisiä, vaan ne liittyvät yhteen.

Taiteen eri muodot ovat korkeakoulupedagogiikan kontekstissa luonteeltaan rajoja rikkovia ja intuitiivisia. Verrattuna perinteisempiin ilmaisumuotoihin, taide on kiehtovaa eikä se aina asetu siististi paperin sivulle. Se voi olla harkitsematonta, koska se vaatii yleisöä kokemaan asioita hetkellisesti, ei esityksenä, toisen käden kautta tai jonkin korvikkeena (Cutcher 2013, 35). Joka kerta viitatessani kirjallisuuskursseilla Sofi Oksasen menestyskirjan päähenkilöiden analyysiin tai keskustellessani Oksasen tuotannosta yleisestikin piirtyy opiskelijan taideteos elävänä mieleeni. Sadat korkealaatuiset, mielenkiintoiset esseet aiheineen ovat saattaneet unohtua vuosien varrella, mutta opiskelijoiden sävellysprojekti A Song for Anu tuskin koskaan unohtuu.

Lähteet

Tutkimusaineistot

Printed Landscapes: Dichotomy Through Art in Sofi Oksanen’s Purge, opiskelija Maija, kurssin lopputyö, kevätlukukausi 2021.

Kurssityön kirjallinen loppureflektio, opiskelijat Matti, Joona ja Tauno, huhtikuu 2021

Oppimispäiväkirjaote, opiskelija Joona, tammikuussa 2021

Oppimispäiväkirjaote, opiskelija Tauno, helmikuussa 2021

Opiskelija Maija, sähköpostiviesti, 28.10.2021 

Lähdekirjallisuus

Bagley, Carl (2009) The ethnographer as impresario–joker in the (re)presentation of educational research as performance art: Towards a performance ethic. Ethnography and Education 4:3, 283–300.

Barad, Karen (2007) Meeting the universe halfway: Quantum physics and the entanglement of matter and meaning. Durham: Duke University Press.

Barone, Tom (2001) Science, art, and the predispositions of educational researchers. Educational Research 30:7, 24–28.

Bayley, Annouchka (2016) Trans-forming higher education. Performance Research 21:6, 44–49.

Bell, David M. & Pahl, Kate (2018) Co-production: Towards a utopian approach. International Journal of Social Research Methodology 21:1, 105–117.

Blommaert, Jan (2005) Discourse. Cambridge: Cambridge University Press.

Borgdorff, Henk (2012) The conflict of the faculties: Perspectives on artistic research and academia. Amsterdam: Leiden University Press.

Borgdorff, Henk; Peters, Peter & Pinch, Trevor (toim.) (2019) Dialogues between artistic research and science and technology studies. Lontoo: Routledge.

Butler-Kisber, Lynn (2010) Qualitative inquiry: Thematic, narrative and artsinformed perspectives. Lontoo: Sage.

Bradley, Jessica & Harvey, Lou (2019) Creative inquiry in applied linguistics: Language, communication, and the arts. Teoksessa Clare Wright, Lou Harvey & James Simpson (toim.) Voices and practices in applied linguistics: Diversifying a discipline. New York: White Rose University Press, 91–107.

Bradley, Jessica; Moore, Emilee; Simpson, James & Atkinson, Louise (2018) Translanguaging space and creative activity: Theorising collaborative arts-based learning. Language and Intercultural Communication 18:1, 54–73.

Cutcher, Alexandra (2013) [In]accessibilities: Presentations, representations and re-presentations in arts-based research. Creative Approaches to Research 6:2, 33–44.

Dewey, John (1934) Art as experience. New York: Minton, Balch & Co.

Dewey, John (1938) Experience and education. New York: Collier Books, Macmillan.

Diamond, Patrick C. T. & Mullen, Carol. A. (1999) The postmodern educator: Arts-based inquiries and teacher development. Pieterlen: Peter Lang.

Eisner, Elliot (2006) Does arts-based research have a future? Inaugural lecture for the First European Conference on Arts-Based Research. Studies in Art Education: A Journal of Issues and Research 48:1, 9–18.

Finley, Susan & Knowles, J. Gary (1995) Researcher as artist/artist as researcher. Qualitative Inquiry 1:1, 110–142.

Fish, Della & Coles, Colin (1998) Developing professional judgement in health care: Learning through the critical appreciation of practice. Oxford: Butterworth-Heinemann.

Geertz, Clifford (1983) Local knowledge: Further essays in interpretive anthropology. New York: Basic Books.

Heller, Monica (2008) Doing ethnography. Teoksessa Li Wei & Melissa M. Moyer (toim.) The Blackwell guide to research methods in bilingualism and multilingualism. Oxford: Blackwell Publishing Ltd, 249–262.

Higgs, Joy & Titchen, Angie (2001) Professional practice in health, education and the creative arts. Oxford: Blackwell Science.

Holtham, Clive & Biagioli, Monica (2021) Innovating through hybridisation: Art-based pedagogy in leadership development. International Journal of Art and Design Education 40, 748–760. 

Irwin, Rita & de Cosson, Alex (toim.) (2004) A/r/tography, rendering self through arts-based living inquiry. Vancouver: University of British Columbia.

Jones, Kip (2006) A biographic researcher in pursuit of an aesthetic: The use of arts-based (re)presentations in "performative" dissemination of life stories. Qualitative Sociology Review 2:1, 66–85.

Jones, Kip & Leavy, Patricia (2014) A conversation between Kip Jones and Patricia Leavy: Arts-based research, performative social science and working on the margins. The Qualitative Report 19:19, 1–7.

Kallio, Mira (2010) Taideperustainen tutkimusparadigma taidekasvatuksen sosiokulttuurisia ulottuvuuksia rakentamassa. Synnyt/Origins 4, 15–25.

Keeton, Morris & Tate, Pamela (1978) Learning by experience: What, why, how. San Francisco: Jossey-Bass.

Kolb, David A. (1981) Learning styles and disciplinary differences. Teoksessa Arthur W. Chickering (toim.) The modern American college: Responding to the new realities of diverse students and a changing society. San Francisco: Jossey-Bass, 232–255.

Kolb, David A. (2015) Experiential learning: Experience as the source of learning and development. Upper Saddle River: Pearson Education Inc.

Koski, Pirkko (toim.) (2010). Teatteriesityksen tutkiminen. Helsinki: Like.

Kreutzer, Evelyn (2022) Video essay: Footsteps: Written statement. Music, Sound and the Moving Image, 16:2, 97–99.

Känkänen, Päivi (2013) Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa - Kohti tilaa ja kokemuksia. Tutkimus 109. Helsinki: Helsingin yliopisto & THL.

Latomaa, Sirkku; Saukkonen, Pasi & Sriebaliute-Norho, Vaida (2016) Monikielisyys on luovuutta! Tutkimus monikielisyyden ja taiteen yhdistämisestä. CUPOREn verkkojulkaisuja 36. Helsinki: Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö. https://www.cupore.fi/images/tiedostot/monikielisyysonluovuutta.pdf. (Luettu 14.5.2022.)

Lehtonen, Jussi & Pöyhönen, Sari (2019) Documentary theatre as a platform for hope and social justice. Teoksessa Eeva Anttila & Anniina Suominen (toim.) Critical articulations of hope from the margins of arts education: International perspectives and practices. Lontoo: Routledge, 31–44.

Lilja, Niina; Laakkonen, Riku; Sariola, Laura & Tapaninen, Terhi (2020) Kokemuksen keholliset esitykset: Sosiaalisen sirkuksen loppupiirit kielen käyttöä ja oppimista tukemassa. Teoksessa Heli Paulasto & Sari Pöyhönen (toim.) Kieli ja taide: Soveltavan kielentutkimuksen ja taiteen risteämiä. Language and the arts: Creative inquiry in applied linguistics. AFinLA-e. Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 74, 32–56.

Ludke, Karen M. (2016) Singing and arts activities in support of foreign language learning: An exploratory study. Innovation in Language Learning and Teaching 12:4, 371–386.

MacLure, Maggie (2013) Researching without representation? Language and materiality in post-qualitative methodology. International Journal of Qualitative Studies in Education 26:6, 658–667.

Pitkänen-Huhta, Anne & Pietikäinen, Sari (2016) Visual methods in researching language practices and language learning: Looking at, seeing, and designing language. Teoksessa  Kendall King, Yi-Ju Lai & Stephen May (toim.) Research Methods in Language and Education. Encyclopedia of Language and Education. New York: Springer.

Pöyhönen, Sari & Paulasto, Heli (2020) Kieli ja taide: Lähtökohtia, menetelmiä ja tulevaisuuden suuntia. Teoksessa Heli Paulasto & Sari Pöyhönen (toim.) Kieli ja taide: Soveltavan kielentutkimuksen ja taiteen risteämiä. Language and the arts: Creative inquiry in applied linguistics. AFinLA-e. Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 74, i–xx.

Rantala, Päivi & Jansson, Satu-Mari (toim.) (2013) Taiteesta toiseen: Taidelähtöisten menetelmien vaikutuksia. Rovaniemi: Lapin yliopisto.

Saldaña, Johnny (2006) This is not a performance text. Qualitative Inquiry 12, 1091–1098.

Savin-Baden, Maggi & Wimpenny, Katherine (2014) A practical guide to arts-related research. Rotterdam: Sense Publishing.

Simons, Helen & Hicks, Judy (2006) Opening doors: Using the creative arts in teaching and learning. Arts and Humanities in Higher Education 5:1, 77–90. 

Smith, Jill (2007) Art works as a re-presentation of research. Waikato Journal of Education 13, 7–32.

Smith, Blaine E.; Kiili, Carita & Kauppinen, Merja (2016) Transmediating argumentation: Students composing across written essays and digital videos in higher education. Computers and Education, 102, 138–151.

Taylor, Richard (2001) From science to art and back again. Science: Next Wave, 27. https://www.science.org/content/article/science-art-and-back-again. (Luettu 20.3.2023)

Toohey, Kelleen (2018) The onto-epistemologies of new materialism: Implications for applied linguistics pedagogies and research. Applied Linguistics 40:6, 937–956.

van Maanen, John (1988) Tales of the field: On writing ethnography. 2. painos. Chicago: University of Chicago.

Wang, Qingchun; Coemans, Sara; Siegesmund, Richard & Hannes, Karin (2017) Arts-based methods in socially engaged research practice: A classification framework. Art/Research International: A Transdisciplinary Journal 2:2, 5–39.

Tekijä

FT Anu Muhonen työskentelee suomen kielen ja kulttuurin professorina Toronton yliopistossa Kanadassa. Hän on soveltavan kielentutkimuksen ja erityisesti monikielisen ja monimediaisen pedagogiikan dosentti Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa. Muhonen on erikoistunut monikielisyyden, kuulumisen sekä monikielisen ja monimuotoisen koulutuksen tutkimukseen. ORCID: 0000-0002-4172-879X