Missalen tie Jyväskylään

Missalen säilyminen meidän päiviimme asti on pienoinen ihme, sillä 1500-luvun uskonpuhdistuksen jalkoihin jäänyt maamme keskiajan kirkollinen kirjallisuus hävisi suurelta osin. Tarpeettomaksi käyneet liturgiset tekstit poistettiin käytöstä, ja koska kirjoitus- ja kirjansidontamateriaali oli kallista, kierrätettiin arvonsa menettäneitä pergamenttikappaleita surutta muihin tarkoituksiin.

Voudintilikirjat

Voudintilikirjoiksi kutsutaan varhaisia keskushallinnon tilikirjoja vuosilta 1537-1634. Ruotsin hallitsija Kustaa Vaasa (1496-1560) toteutti maassa useita isoja uudistuksia, joista tärkeimpiä olivat valtakunnan keskushallinto sekä uskonpuhdistus, jonka myötä siteet Rooman kirkkoon katkaistiin ja kirkon omaisuutta siirrettiin laajasti kruunulle. Molemmat Kustaan reformit vaikuttivat keskeisesti myös Missalen myöhempiin vaiheisiin.

Pirkko Audejev Ojanen ja Missale Aboense

Vanhinta suomalaista kirjaa Missale Aboensea esittelemässä Pirkko Audejev Ojanen.

Kustaa Vaasan uusi verotusjärjestelmä vaati voudeilta tarkkaa kirjanpitoa veronkannostaan. Lisäksi voutien oli toimitettava tilikirjansa sidottuina Tukholmaan tarkistettavaksi. Tilikirjoihin kansimateriaali saatiin kätevästi hävitettäväksi tuomituista liturgisten tekstien pergamenttikappaleista, joita köyhtynyt kirkko möi kirjansitojille. Tässä yhteydessä suomalainenkin Missale joutui kierrätyksen kohteeksi, vaihtoi olomuotoaan ja muutti pariksi vuosisadaksi Tukholmaan.

Suomeen voudintilikirjat palasivat Haminan rauhassa vuonna 1809, sillä ne palautettiin Ruotsin ja Venäjän laatiman rauhansopimuksen perusteella. Kesti kuitenkin muutamia vuosikymmeniä ennen kuin tilikirjojen kansilehtiin ja -täytteisiin alettiin kiinnittää enemmän huomiota. Helsingin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kirjastonhoitaja Fredrik Wilhelm Pipping (1783-1868) sai senaattorina aikaan päätöksen kansimateriaalien irrottamisesta ja niiden siirtämisestä yliopiston kirjastoon. Näin syntyi kaikkiaan noin 10 000 pergamenttilehden kokoelma, jossa oli osia noin 1000 kirjasta. Lehdistä koottiin myös olemassa olevat Missale Aboenset.

Missale Jyväskylässä

Henkilökuntaa vuonna 1974

Kirjaston henkilökuntaa kuvattuna kirjaston muuton yhteydessä elokuussa 1974

Missale saapui vihdoin Jyväskylään 1930-luvulla, jolloin Helsingin yliopiston kirjasto lähetti toisen hallussaan olevista pergamenttikappaleista silloisen Kasvatusopillisen korkeakoulun kirjastoon säilytystä varten.

Tällä toimenpiteellä haluttiin kaiketi suojella Missalea, sillä kahden tällaisen kirjaharvinaisuuden säilyttämisessä samassa paikassa oli omat riskinsä. Jyväskylä oli tuolloin ainoa sisämaassa oleva kaupunki, jossa oli suuri tieteellinen kirjasto, mikä teki siitä ihanteellisen säilytys- ja turvapaikan tälle kansalliselle aarteelle.

Missale Aboense luovutettiin lahjoituskirjalla Jyväskylän yliopiston kirjaston omaisuudeksi vuonna 1974 kirjaston uudisrakennuksen vihkiäisjuhlassa. Vuosina 2019-2021 kirjastorakennus peruskorjattiin täydellisesti, minkä jatkumona Missalekin muutti muotoaan digitaaliseksi alkuvuodesta 2022.

Missale goes digi!

Aikana, jolloin Missalen sivut toimittivat voudintilikirjojen kansien virkaa, kertyi sivuille erinäisiä käsin kirjoitettuja merkintöjä. Suuri pergamenttilehti käännettiin usein ylösalaisin, sillä pergamentin alamarginaali oli leveämpi ja siihen mahtui esimerkiksi hyvin tiedot mistä ja miltä vuodelta lehteen kääritty tilikirja oli peräisin. Nämä voutien merkinnät, joita ei Jyväskylän Missalesta vielä ole tarkemmin selvitetty, sisältävät tutkijoille tärkeää tietoa. Pergamenttilehtien kierrätyksen vuoksi ei tarkkaan tiedetä mistä mikäkin meidän päiviimme säilynyt fragmentti on peräisin, mutta voudinmerkintöjen avulla voidaan näitä yhteyksiä jäljittää ja yhdistää tekstit oikeisiin historiallisiin konteksteihinsa. Niinpä Missale kuvattiin ja digitoitiin tammikuussa 2022 ja liitettiin osaksi Helsingin yliopiston Books of the Medieval Parish Church -tutkimusryhmän korpusmateriaalia.

Missalen digitointi
Missalen digitointi
Missalen digitointi

Kuvaustiimi vasemmalta: Toni Tourunen, Irene Ylönen, Johan Knaus ja Outi Montonen-Guillou.

Jyväskylässä Missalen kuvausoperaatioon osallistui neljän hengen työryhmä yliopiston kirjastolta. Jyväskylän Missalea säilytetään Kokoelmakeskuksessa, missä ilman kosteus ja lämpötila on säädetty ihanteellisiksi kirjojen pitkäaikaissäilytystä silmällä pitäen. Silkkipaperisiin pusseihin säilötyt irralliset pergamenttilehdet ja -vihkot otettiin kääreistään yksi kerrallaan kuvausta varten. Varsinaista sivunumerointia ei Missalen valmistusaikana vielä käytetty, joten haasteena olikin kuvata ja säilyttää sivut oikeassa järjestyksessä.

Missalen digitointi

Kuvassa neljä kaksoislehteä, joista viimeisimmästä, eli sisimmästä, kirjoitetaan muistiinpanoja post it -lapulle.

Silloisten kirjojen valmistuksessa käytetyt suuret pergamenttinahat taiteltiin ja leikattiin auki niin, että saatiin neljä kaksoislehteä. Kaksoislehdet sitten pinottiin päällekkäin ja taitettiin keskeltä, minkä tuloksena saatiin kahdeksanlehtinen eli 16-sivuinen vihko. Vihkot ommeltiin ja sidottiin kirjaksi vasta tekstin painamisen ja kuvituksen lisäämisen jälkeen. Jos haluttiin pienempikokoinen kirja, taiteltiin pergamentti useamman kerran.

Sidontavaiheen apukeinona Missalessa on käytetty paikoittain mm. arkkinumerointia, eli lehden oikeassa alareunassa oikealla puolella on ensin vihkolle annettu kirjain ja perässä lehden numero kyseisessä vihkossa roomalaisin numeroin. Nämä merkinnät olivat apuna meille digitoijillekin, kun Missalen sivuista otettuja kuvia käytiin läpi  ja niihin lisättiin sivunumerointi. Itse kuvausvaiheessa otettiin käyttöön vanhat kunnon post it -lappuset, jotta vihkojen irralliset lehdet ja sivut tulivat kuvatuiksi oikeassa järjestyksessä. Prosessissa apuna oli myös Jyväskylän Missalesta vuonna 1989 laadittu inventaariolista.

Lähteet

Audejev-Ojanen, P. (1988). 500-vuotiaan kirjan pitkä tie Jyväskylään. https://kirjasto.jyu.fi/fi/kirjat-lehdet-ja-tietokannat/erikoiskokoelmat/missale-aboense/500-vuotiaan-kirjan-pitka-tie.pdf

Audejev-Ojanen, P. & Saikkonen, K. (1988). Kirja keskellä Suomea: Suomalainen kirja 1488-1988 : näyttelykokonaisuus : Jyväskylän yliopisto Seminarium 2.5.-10.7.1988 (S212 ja S203), 2.5.-31.12.1988 (S110). Kirja keskellä Suomea -näyttelytoimikunta.

Havu, S. (1996). Kirja historiallisen tutkimuksen kohteena. Kirjahistoria. Johdatus vanhan kirjan tutkimukseen. Toim. Tuija Laine. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 647. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 35–72.

Häkli, E. (Syyskuu 1980). Kirjallisuutemme Prinsessa Ruusunen. Manuale Aboense. Suomen Kuvalehti, 36, 90-91. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1146829?page=91

Voudintilit
http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Läänintilit

Missalen tie Jyväskylään. Missalen säilyminen meidän päiviimme asti on pienoinen ihme, sillä 1500-luvun uskonpuhdistuksen jalkoihin jäänyt maamme keskiajan kirkollinen kirjallisuus hävisi suurelta osin. Tarpeettomaksi käyneet liturgiset tekstit poistettiin käytöstä, ja koska kirjoitus- ja kirjansidontamateriaali oli kallista, kierrätettiin arvonsa menettäneitä pergamenttikappaleita surutta muihin tarkoituksiin. Voudintilikirjat Voudintilikirjoiksi kutsutaan varhaisia keskushallinnon tilikirjoja vuosilta 1537-1634. Ruotsin hallitsija Kustaa Vaasa (1496-1560) toteutti maassa useita isoja uudistuksia, joista tärkeimpiä olivat valtakunnan keskushallinto sekä uskonpuhdistus, jonka myötä siteet Rooman kirkkoon katkaistiin ja kirkon omaisuutta siirrettiin laajasti kruunulle. Molemmat Kustaan reformit vaikuttivat keskeisesti myös Missalen myöhempiin vaiheisiin. Vanhinta suomalaista kirjaa Missale Aboensea esittelemässä Pirkko Audejev Ojanen. Kustaa Vaasan uusi verotusjärjestelmä vaati voudeilta tarkkaa kirjanpitoa veronkannostaan. Lisäksi voutien oli toimitettava tilikirjansa sidottuina Tukholmaan tarkistettavaksi. Tilikirjoihin kansimateriaali saatiin kätevästi hävitettäväksi tuomituista liturgisten tekstien pergamenttikappaleista, joita köyhtynyt kirkko möi kirjansitojille. Tässä yhteydessä suomalainenkin Missale joutui kierrätyksen kohteeksi, vaihtoi olomuotoaan ja muutti pariksi vuosisadaksi Tukholmaan. Suomeen voudintilikirjat palasivat Haminan rauhassa vuonna 1809, sillä ne palautettiin Ruotsin ja Venäjän laatiman rauhansopimuksen perusteella. Kesti kuitenkin muutamia vuosikymmeniä ennen kuin tilikirjojen kansilehtiin ja -täytteisiin alettiin kiinnittää enemmän huomiota. Helsingin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kirjastonhoitaja Fredrik Wilhelm Pipping (1783-1868) sai senaattorina aikaan päätöksen kansimateriaalien irrottamisesta ja niiden siirtämisestä yliopiston kirjastoon. Näin syntyi kaikkiaan noin 10 000 pergamenttilehden kokoelma, jossa oli osia noin 1000 kirjasta. Lehdistä koottiin myös olemassa olevat Missale Aboenset. Missale Jyväskylässä Kirjaston henkilökuntaa kuvattuna kirjaston muuton yhteydessä elokuussa 1974 Missale saapui vihdoin Jyväskylään 1930-luvulla, jolloin Helsingin yliopiston kirjasto lähetti toisen hallussaan olevista pergamenttikappaleista silloisen Kasvatusopillisen korkeakoulun kirjastoon säilytystä varten. Tällä toimenpiteellä haluttiin kaiketi suojella Missalea, sillä kahden tällaisen kirjaharvinaisuuden säilyttämisessä samassa paikassa oli omat riskinsä. Jyväskylä oli tuolloin ainoa sisämaassa oleva kaupunki, jossa oli suuri tieteellinen kirjasto, mikä teki siitä ihanteellisen säilytys- ja turvapaikan tälle kansalliselle aarteelle. Missale Aboense luovutettiin lahjoituskirjalla Jyväskylän yliopiston kirjaston omaisuudeksi vuonna 1974 kirjaston uudisrakennuksen vihkiäisjuhlassa. Vuosina 2019-2021 kirjastorakennus peruskorjattiin täydellisesti, minkä jatkumona Missalekin muutti muotoaan digitaaliseksi alkuvuodesta 2022. Missale goes digi! Aikana, jolloin Missalen sivut toimittivat voudintilikirjojen kansien virkaa, kertyi sivuille erinäisiä käsin kirjoitettuja merkintöjä. Suuri pergamenttilehti käännettiin usein ylösalaisin, sillä pergamentin alamarginaali oli leveämpi ja siihen mahtui esimerkiksi hyvin tiedot mistä ja miltä vuodelta lehteen kääritty tilikirja oli peräisin. Nämä voutien merkinnät, joita ei Jyväskylän Missalesta vielä ole tarkemmin selvitetty, sisältävät tutkijoille tärkeää tietoa. Pergamenttilehtien kierrätyksen vuoksi ei tarkkaan tiedetä mistä mikäkin meidän päiviimme säilynyt fragmentti on peräisin, mutta voudinmerkintöjen avulla voidaan näitä yhteyksiä jäljittää ja yhdistää tekstit oikeisiin historiallisiin konteksteihinsa. Niinpä Missale kuvattiin ja digitoitiin tammikuussa 2022 ja liitettiin osaksi Helsingin yliopiston Books of the Medieval Parish Church -tutkimusryhmän korpusmateriaalia. Kuvaustiimi vasemmalta: Toni Tourunen, Irene Ylönen, Johan Knaus ja Outi Montonen-Guillou. Jyväskylässä Missalen kuvausoperaatioon osallistui neljän hengen työryhmä yliopiston kirjastolta. Jyväskylän Missalea säilytetään Kokoelmakeskuksessa, missä ilman kosteus ja lämpötila on säädetty ihanteellisiksi kirjojen pitkäaikaissäilytystä silmällä pitäen. Silkkipaperisiin pusseihin säilötyt irralliset pergamenttilehdet ja -vihkot otettiin kääreistään yksi kerrallaan kuvausta varten. Varsinaista sivunumerointia ei Missalen valmistusaikana vielä käytetty, joten haasteena olikin kuvata ja säilyttää sivut oikeassa järjestyksessä. Kuvassa neljä kaksoislehteä, josta viimeisimmästä, eli sisimmästä, kirjoitetaan muistiinpanoja post it -lapulle. Silloisten kirjojen valmistuksessa käytetyt suuret pergamenttinahat taiteltiin ja leikattiin auki niin, että saatiin neljä kaksoislehteä. Kaksoislehdet sitten pinottiin päällekkäin ja taitettiin keskeltä, minkä tuloksena saatiin kahdeksanlehtinen eli 16-sivuinen vihko. Vihkot ommeltiin ja sidottiin kirjaksi vasta tekstin painamisen ja kuvituksen lisäämisen jälkeen. Jos haluttiin pienempikokoinen kirja, taiteltiin pergamentti useamman kerran. Sidontavaiheen apukeinona Missalessa on käytetty paikoittain mm. arkkinumerointia, eli lehden oikeassa alareunassa oikealla puolella on ensin vihkolle annettu kirjain ja perässä lehden numero kyseisessä vihkossa roomalaisin numeroin. Nämä merkinnät olivat apuna meille digitoijillekin, kun Missalen sivuista otettuja kuvia käytiin läpi ja niihin lisättiin sivunumerointi. Itse kuvausvaiheessa otettiin käyttöön vanhat kunnon post it -lappuset, jotta vihkojen irralliset lehdet ja sivut tulivat kuvatuiksi oikeassa järjestyksessä. Prosessissa apuna oli myös Jyväskylän Missalesta vuonna 1989 laadittu inventaariolista. Lähteet Audejev-Ojanen, P. (1988) 500-vuotiaan kirjan pitkä tie Jyväskylään Havu, S. (1996). Kirja historiallisen tutkimuksen kohteena. Kirjahistoria. Johdatus vanhan kirjan tutkimukseen. Toim. Tuija Laine. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 647. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 35–72. Suomen Kuvalehti, 05.09.1980, nro 36, s. 91 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1146829?page=91 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Voudin tilikirjat: http://wiki.narc.fi/portti/index.php/L%C3%A4%C3%A4nintilit